»Pyytäkää lykkäystä!» kuiskasin. »Menkää neiti Holladayn luo ja sanokaa, että jos hän ei katkaise vaitioloansa…»
Mutta ennenkuin Royce ennätti vastata, tunkeutui eräs poliisikonstaapeli esiin huoneen perältä antaen tuomarille kirjeen.
»Eräs lähetti oli täällä juuri nyt ja jätti tämän», selitti hän.
Tutkintotuomari katsoi päällekirjoitusta ja antoi kirjeen päällikölleni.
»Se on teille, herra Royce», sanoi hän. »Näin että osoite oli:
»Puolustusasianajaja Royce.»
Hän avasi kuoren silmäten kiireesti sisältöä. Sitten hän luki sen läpi vielä kerran ja ojensi sen jälkeen paperin mitä ällistyneimmän näköisenä minulle. Kirje kuului:
Rogers valehtelee. Naisella, joka oli Holladayn luona, oli tummanvihreä puku.
IV
Saan onnellisen päähänpiston