»Kuten näette», sanoi hän hymyillen, »olin niin uskalias ja uskoin teidän tulevan mukaani, että tilasin päivällisen ennakolta.»
Katsoin häneen vastaamatta. En käsittänyt lainkaan. Ehkäpä tämä oli se henkilö, joka kirjoitti salaperäisen kirjeen? Mutta mikä oli siinä tapauksessa hänen tarkoituksensa? Ennen kaikkea, miksi hän saattaisi itsensä ilmi?
Hän hymyili taas kohdatessaan silmäykseni.
»Ihmettelette tietysti, mitä tämä merkitsee», sanoi hän. »No niin, minä tunnustan heti kaikkityyni. Tahdon puhua kanssanne Holladayn jutusta ja arvelin, että päivällinen 'Studiossa' olisi kaikkein paras tilaisuus.»
Nyökäytin. Liemi oli ihmeen ylellinen.
»Olitte oikeassa», myönsin. »Se oli neronleimaus.»
»Tiesin, että pitäisitte siitä. Näettekö, aina aamusta alkaen olen tutkistellut teitä. Teidän kepposenne oikeussalissa iltapäivällä oli suurenmoinen — loistavinta mitä olen nähnyt.»
Kumarsin kiitokseksi.
»Olitte siis siellä?» kysyin.
»Tietysti, se oli jotakin, jota en koskaan unohda.»