»Oh, minkä arvoinen olisi sitten poikanulikan selitys? Parhaassa tapauksessa se olisi häilyvä ja epämääräinen. Sitäpaitsi he eivät ole päässeet lainkaan pojan jäljille. Mutta palatkaamme kirjeeseen!»
Olimme päässeet kahviin ja sikaareihin, ja minusta tuntui jo olevan aika panna vastaan.
»Ennenkuin palaamme kirjeeseen, herra Godfrey», sanoin minä, »haluaisin tehdä teille kaksi suoraa kysymystä. Miksi tämä asia kiinnostaa teitä?»
»Samasta syystä kuin kaikkia muita, jotka työskentelevät rikoksen selville saamiseksi», vastasi hän hymyillen.
»Kuulutte siis poliisiin?»
»Minä olen kuulunut siihen. Nykyään minulla on toinen toimi.»
»Ja mikä oli tarkoituksenne tuodessanne minut tänne tänä iltana?»
»Osittain olen sen saanut jo toteutetuksi kauttanne. Muuten pyytäisin teitä antamaan minulle jäljennöksen tuosta kirjeestä.»
»Ja kuka oli se, joka ajoi meitä takaa Broadwaylla?»
»Oh, minulla on kilpailijoita», hymähti hän. »Olen hyvilläni että suoriuduin heistä sangen kauniisti. Kuulkaa, oletteko hyvä ja annatte minulle jäljennöksen tuosta kirjeestä, herra Lester?»