»En», vastasin selvästi. »Jos haluatte saada sellaisen, saatte kääntyä poliisin puoleen. Minä olen asiasta erossa.»
Hän kumarsi minulle pöydän yli nauraen. Hänen järkähtämättömän hyvä luontonsa lauhdutti minua.
»Yhden asian sanon kaikessa tapauksessa», lisäsin minä »Kirjeen kirjoittajalla ei ollut tietoa Rogersin värisokeudesta. Siinä asiassa olette harhateillä.»
»Olenko?» kysyi hän hämillään. »Kuinka te sitten tiesitte, herra
Lester?»
»Luulen, että te salapoliisit sanoisitte sitä intuitioniksi — se oli tekemäni johtopäätös.»
Hän veti miettiväisenä pari savua sikaaristaan, katsellen tutkivasti minuun.
»No, minun täytyy sanoa», puhkesi hän vihdoin puhumaan, »että te ryöstätte minulta vakaumukseni! Johtopäätös! Sepä oli todellakin nerokkaasti teiltä!»
Taas hän kumarsi minulle kiitokseksi.
»Ja se on kaikki, mitä voitte minulle sanoa!» lisäsi hän.
»Niin, pelkään.»