»No, kiitos joka tapauksessa kaikesta», sanoi hän ja karisti poron sikaaristansa. »Nyt pelkään, että minun täytyy erota teistä. Minulla on kovin paljon tehtävää, ja te olette antanut minulle monta mieltäkiinnittävää tietoa seuratakseni. Pyydän teitä olemaan vakuutettu siitä, että minulla on ollut erittäin hupainen ilta ja toivon, ettei teilläkään ole ollut ikävä?»
»Päinvastoin», sanoin sydämellisesti. »Oikein hauska.»
»Siis pyydän teiltä viimeistä suosiota. Ajurini on tuolla oven ulkopuolella. Minä en voi häntä käyttää, niin että pyydän teitä olemaan hyvä ja käyttämään.»
Näin, että hän todellakin halusi sitä.
»Mielelläni», sanoin.
»Kiitos, kiitos!»
Hän seurasi minua eteishuoneeseen, huusi ajurin ja puristi lämpimästi kättäni.
»Hyvästi, herra Lester», sanoi hän. »Olen iloinen saatuani tutustua teihin. Muuten en ole mikään salaperäinen henkilö — tällä hetkellä se vain kuuluu toimialaani. Toivon tapaavamme toisiamme joskus uudelleen.»
Ajuri ei näyttänyt pitävän lainkaan kiirettä kyyditessään minua kotiini, niin että minulla oli hyvää aikaa ajatella illan tapahtumia, mutta kuitenkaan en voinut tulla niistä mihinkään johtopäätökseen. Mitä Godfrey oli hyötynyt minusta kestityksellään, en voinut käsittää. Ja kuitenkin näytti hän tyytyväiseltä. Mitä hänen arvoituksenratkaisuunsa tulee, niin tunnustin, että se ei ollut ainoastaan älykäs vaan myöskin mestarillinen — varmasti parempi kuin mihin itse ilman apua olisin pystynyt.
Rattaat pysähtyivät asuntoni edessä. Astuin alas, annoin kyytimiehelle juomarahaa ja juoksin portaita ylös eteishuoneen ovelle. Emäntäni kohtasi minut kynnyksellä.