Lähtökohta kehittyi sitten juurtajaksain ja laajasti, ja kirjoitus päättyi vakuutuksella, että Record on oleva poliisille avullinen rikollisen naisen etsimisessä.
Nyt kun poliisi tiesi, mihin osaan kaupunkia sen pitäisi heittää verkkonsa, niin en epäillyt hänen pikaista löytymistään, koska hän oli kiusannut sallimusta jäämällä kaupunkiin.
Graham ja Royce olivat juuri lukemassa Recordin kirjoitusta tullessani sisään, ja minä selitin heille, miten sen kerrotun haastattelun laita oikeastaan oli. Molemmat nauroivat ja lausuivat ihailunsa Godfreyn rohkeasta keksinnöstä.
»Arvelu ei ole typerä», sanoi Graham. »Olen taipuvainen uskomaan sen itsekin.»
Viittasin, että se selitti myöskin neiti Holladayn omituisen vaiteliaisuuden — hänen kieltäytymisensä auttamasta meitä todistamaan hänen alibinsa. Royce nyökäytti päätään.
»Sangen oikein. Tämä olettamus selittää, kuten Godfrey sanoo, jokaisen yksityiskohdan. Vanhan poliisiselviön mukaan se todistaa, että se on oikea.»
VII
Neiti Holladay tulee oikulliseksi
Seuraavana sunnuntaina Hiram Holladayn kuoleman jälkeen laskettiin hänen maalliset jäännöksensä hautakammioon hänen vaimonsa viereen Woodlawinin hautausmaalla; ja kaksi päivää sen jälkeen avattiin ja jätettiin hänen testamenttinsa, jonka oli laatinut Graham ja joka oli säilössä konttorin kassakaapissa, valvottavaksi. Kuten oli odotettu, oli hän määrännyt koko omaisuutensa ilman mitään ehtoja tyttärelleen Francesille. Poikkeuksena tehtiin vain muutamia lahjoituksia vanhoille palvelijoille; Rogers sai kauniin testamentin, ja noin puoli miljoonaa annettiin erinäisille hyväntekeväisyyslaitoksille, joita vainaja harrasti elämänsä aikana. Muu kaikki jätettiin hänen tyttärensä vapaaseen käytäntöön.
Huomasimme, että hänen omaisuutensa oli arvioitu liian suureksi, mutta kuitenkin jäi enemmän kuin neljä miljoonaa dollaria tuolle nuorelle tytölle — sangen kauniit myötäjäiset! Hän sanoi meille heti haluavansa jättää kaikki liikeasiat meidän käsiimme ja tahtovansa kokonaan seurata neuvojamme raha-asioissa. Suurimman osan näitä asioita hoiti Royce, ja vaikka hän luonnollisesti ei puhunut minulle asiasta mitään, niin oli kuitenkin selvää, että neiti Holladayn ystävälliset tunteet häntä kohtaan eivät olleet heikontuneet. Kaikki konttorissa olijat olivat enemmän taikka vähemmän samassa uskossa asian suhteen ja toivottivat hänelle onnea ja menestystä.