»Ja onko hän neuvonut nauttimaan lepoa ja rauhaa?»
»On.»
»Milloin lähdette maalle?»
»Huomenna tai ylihuomenna, luullakseni.»
Royce kääntyi ovea kohti, mutta pysähtyi kahden vaiheella. Hän avasi huulensa sanoakseen jotakin vielä — hänen levottomuutensa pakoitti häntä siihen — mutta muutti sitten taas mielensä ja meni ulos ovesta, jota nainen piti avoinna.
»Hyvästi», sanoi hän vakavasti. »Toivon, että neiti Holladay saa hupaisen matkan.»
Ovi sulkeutui perässämme mennessämme portaita alas.
»Jenkinson on perheen lääkäri», sanoi hän. »Ajakaamme hänen luokseen kuulemaan, kuinka sairas neiti Holladay oikein on. Olen huolissani hänen puolestaan, Lester.»
»Se on hyvä ajatus», sanoin ja annoin ajurille osoitteen.
Tohtori oli kotona ja otti meidät heti vastaan.