Hän katseli minua miettiväisenä.
»Kaikessa, mitä nyt sanotte, on paljonkin totta», virkkoi hän. »Se osoittaa, että olette paljon ajatellut asiaa. Teillä on varmasti myöskin erityistä harrastusta salaperäisiin rikoksiin, vai kuinka, herra Lester?»
Ja hän katsoi hymyillen minuun.
»Sitä en ole koskaan ajatellut», vastasin nauraen, »ainakaan ennen tämän jutun esille tuloa. Mutta tarttuma on tavannut minutkin.»
»Tietysti», sanoi hän vähän epävarmasti, »todennäköisesti en ymmärtänyt oikein».
»Välistä on todellakin päähäni pälkähtänyt», myönsin, »että olisi hauska ottaa mieskohtaisesti osaa tiedusteluihin — vaikka luonnollisesti se ei voi koskaan tulla kysymykseen. Meillä ei ole enää mitään tekemistä jutun kanssa.»
Hän loi pikaisen silmäyksen minuun ja sytytti uuden savukkeen.
»Otaksutaan, että saisitte tehtäväksenne ottaa selvän salaisuudesta, miten menettelisitte?»
»Koettaisin saada selville sen salaperäisen naisen.»
»Mutta jos käsitätte oikein, on poliisi jo koettanut, mutta epäonnistunut», väitti hän. »Miten te sitten voisitte onnistua?»