[23] Se on merkillinen ettei Lapin eikä Viron kielessä löyy jotakuta sanoo joka merkihtis Vuorokautta; sillä Lapin kielellä tätä kuhutaan peiwe akten ijan (päivä ynne yön), ja Viron kielellä: ööd a päwad (yöt ja päivät); ei paremmin Saksank. Tag und Nacht; ja Latk. integer dies cum nocte.
[24] Päivä, Vironkielellä, pääw, päiw, ja paiw; Lapinkielellä: peiwe: Ungerin kielellä: nap.
[25] Yö. Virk. ö; Lapk. ija; Ungk. ey, eijel; Samojedin- ja Vogulin-kielellä: ji; Votjan-kielellä; ui, uin; Permin-kielellä: oi; Syrjän-kielellä: woi; Morduinin-kielella: wei; Tscheremisin-kielellä: jyt; Turkin-kielellä: ei; Ostiakin-kielellä (Wassjungan virralla) ei; Kiinan-kielellä: je, ö; Vogulin-kielellä (Berezowan tienoilla) eti; Tartarin-kielellä: soey tjel.
[26] Aamu, huomen, Virk. homme, home, hommen, ommuk; Lapk. iddiet (joka mahtaa olla sukuisin Suomal. iän kanssa) ja aret (joka näyttää oleva sanasta are, jota merkihtee sitä puolta puuta, kussa on paksuinta kuorta; niin kuin Suomal. ovat koarnasta soaneet koarna-pohjonen ). Muutoin niin kaari Suomk. ja kaar Virk. merkihtee yhen osan kehän piiristä ( en cirkel-båge ), useemmittain sitä taivaan piirtä jota niämme (halfva hemispheren, fästet, firmamentet). Estin kielelläkin niin hommiko kaar, t. kare pool, merkihtee itäisen päin, iän ilma, iän kohta; siitä vessi kaar (länsi) ja maa kaar (itä) — Ungk. honap.
[27] Ilta, ehto, Virk. öht, öhto, öddang (yön-tanko) koska ehto ottaa yötä vastaan, ikään kuin tankolla t. hankolla. Lapk. ekked, jota taitaa olla tehty puheesta ekewe (ikuinen) koska päivä aina iltaisella on ikäinen, mutta Lapissa (kussa sitä nähään kaiken yötä) myöskin ikuinen. Ungk. östwe, estwe, este, Vogulk. (Jugurin vuorilla) ete, et: Samojedink. ja Vogulk. (Verchoturjin maakunnassa) iti; Vogulk. (Obin suvanolla) edi; Ostiank. (Berezovan ympärillä) etno, jetno; Ostk. (Juranjen kymin taakse, ja aina Obin ja Vassjungan vesillen) itna.
[28] Virk. sanotaan myöskin öhto-polik, öddango-polest.
[29] Yhen tunnin hyö kuluttaavat syömisessä, ja yhen vetjustelöövät hyö siitten vielä pitkällänsä, niin kuin muka levätäksensä.
[30] Virk. sanotaan myös puhte ajat, joka merkihtee koitto-aikaa; koska puhte heillä merk. aamu-ruskoa, t. päivän koittoa.
[31] Sanotaan e.m. kukon laulun aikana (Virk. kukke aeg); kukko oli jo kahesti laulanut — kukko lauloi kolmaannen kerran (Virk. kukke lauldes kolmat korda ), j.n.e.
[32] Suuruspaloilta luetaan 2 tuntia aamiaisiin, ja ennen suuruspaloja ovat hyö jo kahta tuntia tehneet työtä. eli vähä enemmin. Muutamissa eivät syö tätäkään einettä, vaan ovat aina oamiaiseen syömätä. Pohjan maalla pitäis heijän paikka paikoin, Ruohtalaisten tavalla, syyvä jo ennen kuin lähteevät työhön, jota he kuhtuvat ettonetta. Viipurin tienoilla merkihtee tämä sana sitä lepoo kuin nouetaan syötyä.