[33] Tämä sana on otettu siitä, että koska selänneet kulkoovat kaikki yhänneppäin, nimittäin lue pohjoisesta ite-etelään, niin päivä nyt paistaa heijän halki, t. pitkin päin, — yhestä peästä toiseen. Ne sanoovat myöskin Savossa, että se tuuloo halki ilman, joka merkihtee, että se tuuloo lounalta luoteseen, tahi luoteesta lounallen.
[34] Silloin paistaa päivä poikki selänneihin. Kuin pyörähtää puolesta poikki, niin sanotaan että se alkaa käyvä poikki moan.
[35] Tätä sanovat aina kuin ovat mehtä maissa työsiöillänsä.
[36]) Tälläisiä outoja nimitöksiä ruukoovat erinomattain syvänmaan miehet, jotka puista ja päivästä ottaavat merkkinsä. Hyö sanoovat myöskin; nyt tuuloo päivän alta, t. linnun lentämästä, t. linnun lennosta, kuin tuuli on etelestä.
[37] Viipurin leänissä kuhutaan oamiainen murkinaksi, ja Torneossa sanotaan sitä lounaksi.
[38] Päivä sanotaan olevan vitaisissaan, kuin se keäntöö paistamaan vitalikkoon selänneitä koht; tahi teköö heitä vasten yhen 45 mittuisen polven (45° winkel).
[39] Syvän kesällä lämmitetään saunoo jo k. 6:en aikana, mutta syksyn puolla aikaisempana; ja talvella pannaan jo k. 3 tulennokset uuniin.
[40] Savossa sanotaan että päivä männöö mailleen; pohjosessapäin sanoovat, että se mänöö majoilleen; meren rannoilla sanotaan, että se laskekseen mereen; ne jotka ovat olevoinaan muka hyvin jumalallisia, sanoovat että se mänöö Jumalan nimeen t. haltuun. Virk. päiw lät alla, t. mahha, e. pääw katsub metsä ladwa, päiw lähhäb loja, t. jumala valda t. maria valda, t. jumalide kätte e. loja kätte.
[41] Heijän nousu-aika on erilainen eri moakunnissa. Savossa, niin ne talonpojat jotka ovat muita ahkerammat, nousoovat talvella ja kesällä jo k. 2, vaan keväillä, nuon maalis-kuussa, kuin heill' on vähemmän työtä, niin makoovat aina k. 4:een ja 5:teen. Laskeaisesta eteen-päin, ne makoovat siihen, kunnekka valkenoo päivä. Mutta kuin heill' on mitä erinomaista työtä, niin kuin loahtia (teuramista), riihen puimista, ja semmoista, niin silloin nousoovat jo k. 1, toisinaan yön puolessa, että saaha tätä tehtyksi pois luotaan ennen päivän koitetta.
[42] Tätä ja niitä jälkimäisiä aikoja, ei mainitak kesällä, koska silloin on valo kaiket yöt. Nämät sanat ovat hyö soaneet siitä, että vanhoilla ajoilla ei ollut heillä muita kuin lautaisia ikkunoita, ja koska tiiustelivät joko päivän piti tuntuman, niin availivat aina lauvan. Se joka kahto toimitti siitten niillen toisillen, siinä pimeessä tuvassa, mitenkä päivä oli joutumassa. Tästäpä ne monet nimet, joilla eroitetaan ja tarkoitetaan ajan välityksiä, ja joita erinomattain mehtä-miehet tapailivat. Että kellolla tarkoittoo näitä aika-kausia, ei käyp mitenkään, silla hyö ovat pikkuruikkuisia ja päiviä myöten vajenevaisia.