Kaikki mitä tässä nyt on puhuttu, on sanottava Alakylästä, joka Yläkylästä makoo etelään, ja on luettava heistä sekä vanhemmaksi että suuremmaksi. Yläkylässä rajoittaavat myös Helkoa, vaan iteksensä toisella kohalla, kuhuttu Karjuveräjänmäiksi; muutoin ne käyttäävät ihtiensä samalla lailla kuin Alakylässä, ja laulaavat samojakin Runoja.
Se on meistä outo kyllä, ettei molemmat kylänpiät yhessä pie tätä yhteistä juhlaa; vaan on uskottava että hyö vanhuutessa ovat olleeet yhessä, ja oisi toivottava että hyö myös tästäpäin yhessä käyttäisivät tämän kauniin juhlan. Jos ei muuten, niin sillä tavalla että kaikki lapset kokountuisivat yhen valkian ympärille, jos kohta hyö kävisivätkin sinne kahessa joukossa.
Tämä jo monaisten mainittu Helka-vuori ei ouk mikään oikea vuori, vuan yks harju-tahi selänne-mua, joka pistäiksen Alakylän etelä puolelle, ja jonkan toisella puolella Vanajavesi ynnä hänen monen suarensa kanssa puahtaa kuin vesipata. Helka Vuoresta on jo suurin osa tehty peltomuata, ja mikä hänestä on jälellä kasvattaa paljaita katajapensaita ja kanervoja. Siihen missä valkiata ennen piettiin, on äskettäinkin kaivettu tervahauta, niin että se juuri näyttää niin kuin kylän Helka jo ottaisi Ritvalasta eronsa. Se on paha kyllä että kylän asukkaat ei paremmin korjoo yhtä paikkoa, jossa heijän esi-vanhemmat monessa miespolvessa ovat Tyttölöihen ja Ystäväitten keskellä viettäneet niin monta suloista ajan kulua.
Myö tahomme myös nyt tässä jälestäpäin julistaa ne Runot josta myö jo olemme puhunut, ja joihen laulaminen on luettava niin kuin Helan suurin pyhyys. Myö tiemme tätä sekä heijän sisällepitonsa suhteen, sekä että myös Tulevaisillen säilyttäisimme meijän esivanhempien vanhoja juohutuksia [juohutus, Dikt].
Kuitenkin täytyy meijän ensin muistutella, että myö heijän tutkiissa olemme löytäneet heijän olevan aivan puuttuvaiset [puuttuvaiset, Bristfälliga, defecta, fragmentariska] ja vian alaiset [vian-alaiset, corrumperade].
Myö ei ouk uskaltanna mieltämme myöten parata näitä virheitä, vuan tahomme lukioillen toimittaa heitä aivan senkaltaiset, kuin niitä tällä haavalla Seäksmäissä lauletaan, luuleissamme että kukin mieluisammasti käsittäisi heitä, heijän omassa vanhanaikuisessa, jos kohta alaistomassakin puvussa, kuin että suaha heitä jatketuksi, parsituksi ja paikatuksi tämän ajan tilkuisilla.
Myö olemme sen eistä pitänä sitä puheenmurretta hyvänä, kuin tässä kylässä puhutaan, ja josta nämätkin Runot ovat osansa suaneet; ja olemme kirjutanneet heitä niin katkaistunna ja murrettunna, kuin ovat, että silläkin säilyttäisimme heijän omat vanhan-aikuiset ja näillen paikoillen varsin tunnettomat sanat;[16] joista myökään emmö kaikkia käsitä. Kuitenkin oommo myö kokenut että muistutuksillamme heitä joksikin selittää. Vaan se tuli meistä pahoin tehty, ettei myö silloin muistana kirjuttoo heijän laulamusta (melodi) muistiin, mutta toivoomme vastapäin suavan tätäkin toimittanneeksi.
I. ALKU-SANAT.[17]
Ruvetkasme, rohjekasme, Kaunissa joukos'! Elkäs eäntämme hävetkö, Kaunissa joukos'! Vaikk' on Lapset laulamassa, Kaunissa joukos'! Pikkuiset pirisemässä, Kaunissa joukos'! Heikot Virret heittäjälle, Kaunissa joukos'! Annas mun käjen kukata, Kaunissa joukos'! Merihelmet helkyttellä, Kaunissa joukos'! Saksan pehkineet sanella — — — Kaunissa joukos'! Ruotin ruakoisten puhella, Kaunissa joukos'! Turun Urvut uikkajoille, Kaunissa joukos'! Väätty-vasken vaikkajoille, Kaunissa joukos'! Käykäm' Siukukset sinelle, Kaunissa joukos'! Mataroille morsiameks, Kaunissa joukos'! Tuokam' sieltä seulan täysi, Kaunissa joukos'! Mataroita markan vakka, Kaunissa joukos'! Tehkesme sinistä siltaa, Kaunissa joukos'! Uikamme punainen porras, Kaunissa joukos'! Jumaloihiin männäksemme, Kaunissa joukos'! Jumaloihiin puhtaisiin, Kaunissa joukos'!