Matalena Neiro nuori Kauvan se kotona kasvoi, Kauvan kasvoi, kauvas kuului, Tykönä hyvän Isänsä, Kanssa armahan Emonsa. Polki, polki permannoita Hänen korko-kengillänsä, Rautaisen rahin kulutti Astioita pestessänsä, Kulman pöyvästä kulutti Hopiapäällä veittellänsä, Hirren kynnystä kulutti Hänen hieno-helmallansa, Toisen hirren päänsä päältä, Hänen kultakruunullansa.
Matalena Neiro nuori Mäni vettä lähteeltä, Kulta kiuluinen käressä, Kulta korva kiuluisessa; Katteli kuvan siansa — — — "Ohho, minua Neiro parka! Pois on muoto muuttununna, Kaunis karvani karunna! Eipä kiillä rinta-kisko, Eikä hohra pää-hopeeni!" Jesus Paimena pajussa, Karjalaissa kaskismaissa, Anoi vettä juoraksensa. "Ei o mulla astiata, Ei o kannuini kotona! Pikarit pinona vierit, Kannut halkona kaalsit." "Pistäpäs pivon täysi, Kahmalon täysi kanniksella!" "Mitäs puhut Suomen-sulha, Suomen-sulha, Mairen-orja, Isäini ikäinen paimen, Ruoti ruorolla elänyn, Kalan-päillä kasvatettu Karjalaissa kaskismaissa."
"Siismä lienen Suomen-sulha, Suomen-sulha, mairen-orja, Isäis ikuinen paimen, Ruoti ruoroilla elänyn, Kalan päillä kasvatettu Karjalaissa kaskismaissa, Ellemme elkiäs sanelen?" "Sano kaikki mitäs tierät!" "Kussas kolmet poikalastais? Yhren tuiskasit tuleen, Toisen vetkaisit veteen, Kolmannen kaivot karkeiseen. Sen kuins tuiskasit tuleen Siit olis Ruotissa Ritari, Sen kuins vetkaisit veteen Siit olis herra tällä maalla, Sen kuins kaivot karkeisehen, Siit olis Pappi paras tullut." Matalena Neiro nuori Rupeis vasta itkemään. Itki vettä kiulun täysi, Pesi Jesuksen jalat; Hiuksillansa kuivaeli. "Itepäs lienet Herra Jesus Kusmuin elkeeni sanelit! Pane minua minkäs tahrot, Soihin maihin portahiksi, Jaloin päällä-käytäväksi, Joka porton käytäväksi, Joka tuulen turjotella, Laaja lainen larella."
III. INKERIN-RUNO.[19]
Inkeri ihanen Neiro Varas se vakuhun nais, Lalmanti Iso Ritari Anto kättä kätkyä Ison kimpun kihlajell, Suuren sormuksen lunasti. "Kokotteles vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Kanssa kaheksan keseä, Ynnä yheksän suven, Vuosi-kausi kymmenettä! Kuinsa kuulet kuoleheeni, Ottakos uroa parempi! Elkössä pahempataini, Elkössä parempataini, Ota muutoin muotohitteis!"
Erikki vähä Ritari Valeh-kirja kannatteli, Valeh-kirja kiiruhulta: "Lalmanteis on sorissa voit'tu, Pantu maahan paimen luissa." — — —
Inkeri ihanen Neiro Väein vietiin viintupa, Väein kihlat annettiin, Väein ei eneä vihillen saatu. Ei miehin eikä miakkan, Eikä uljoisten uroisten, Eikä vaimojen valitten, Eikä neitten kauneuven. Inkeri ihanen Neiro Istu se lutin solassa, Sekä istu että itki, Katto itään, katto länteen, Katto poiki pohjoisehen. Näki kykkärän merellä: "Jossa lienet lintuparvi, Niin sä lähre lentämään! Jossa lienet kalaparvi, Niin se vaipunet mereen! Jossa lienet Lalmantiini, Laske purtees valkamaan!" Erikki vähä Ritar: "Mistäs tunnet Lalmannikseis?" "Tunnen nasta, tunnen purteet, Kahen airon laskennosta, Toinen puoli uutta purtta, Toinen silkiä sinistä; Silkki Inkerin kutoma, Kauvon Neiron kairehtima."
"Minun nuorin Veljykkeisen, Ota ohrilta oriis, Irulta ikä-lihanen, Maata-jalka maltahilta, Aja vasta Lalmantia!" "Terve, nuori Naeramiehein! Kuinka Inkeri elää?" "Hyvä Inkeris elää, Viikkokausi häitä juotu, Toinen lahjoja lareltu, Kolmas annettu antemia."
IV. ANNUKAISEN-RUNO.[20]
Annukainen Neiro nuori, Istu Turun sillan päässä; Kaitti kaupungin Kanoja, Neuvo Turun Neiroisia.