Otava, Osa II / eli Suomalaisia huvituksia

by C. A. Gottlund

[154] Niin lyhykäinen, kuin tämä laulu kohta lienee, niin selvästi se kuitenkin osottaa miehen mieli-viepahtamisen tyttöänsä toivottaissa, tahi hänen nyöryytensä hänen tahtoansa mielen-nouattaissa. Tämä pieni ja soma laulu, on siitäkin merkillinen, että se ikään kuin tavoittaa sanoin tointumista (rim, allitteration) myö olemme sen eistä perustus-kielellänsä hänet tässä liitteneet. — Tantalon tyttö, t. tytär, hänestä ne Greekkalaiset toimittajat puhuuvat, että Niobe oli Tantalon ja Taigéten tytär, ja Amphionin rikoisa puoliso. Kauneutensa ja lapsiinsa suhteen pöyhisteliin hään Jumaloitakin vasten, josta Latona niin suuttui, että hään yllytti Apollonia nuolillansa ampumaan hengettömiksi hänen 14 lapsensa. Nióbe pelasti henkensä sillä että hään muuttui kiveksi tahi yheksi marmoran pylvääksi, joka seisoi (Apollodoroksen toistuksella) Sipylumin nimisellä Phrygin vuorella. — Pandionin neito, hänestä oli puhe toas, että Prokne ja Philoméla olivat Pandionin tyttäret Athénistä. Thrákian kuninkas Tereus oli nainut Prognen, joka synnytti hänellen pojan, nimellä Itys. Koska siitten Terens kerran läksi Athénistä noutamaan kälyänsä, niin hään tiellä otti häneltä väkisen, ja siitten peittääksensä muka pahat-työnsä, leikkaisi häneltä kielen suusta, ja salpaisi häntä vanhaan linnaan. Kuitenkin sai sisar tätä tietäkseen, yhestä kaulavaatteesta johon Philoméla oli kullalla kuvonut tämän tapauksen ja onnettomuutensa. Kostoaksensa tätä tappoi Progne oman poikansa, ja keitti hänestä lientä isälle. Isä syöpi ja kiittää. Kuin oli syönyt, kysytteli ukko poikoansa. "Ompa se lähempi sinua kuin luulet", vastais akka. — "Missä?" — "Mahassais!" ja silloin viskais hään pojan peän, jota hän kätki helmassansa, isän silmiin. Vihapäissänsä karkaisi ukko hänen peälle, häntä muka tappoaksensa, mutta siihen liittoon muuttui Progne Peäskyseksi, ja lensi tiehensä. (Tästä on hänen kaula vielä nytkin verinen). Nyt kiiruhti Tereus Philoméloakin murhataksensa, vaan hänestä muuttui Yö-sirkuinen (en näktergal) ja peäsi sillä pakoon. (Hään laulaa vielä nytkin yön syvämmellä, surkutellen onnettomuuttansa). Anakreon puhuu tässä heistä, ja sanoo, että koska hyö taisi näin muutella ihtensä, niin häänkin muka soisi muuttaimaan tytöllensä peiliksi, hameeksi, pesu-veiksi, helmeksi m.m. ainoastaan hään saisi häntä käsitellä ja likistellä.

Myrrha-puu, on korkeueltansa yksi 5 kyynärän pituinen pensas, joka kasvaa liioitenkin Arabian maissa, ja josta lähtöö yks mehu tahi mahala, heinäpäinen karvaltansa, ja maultansa katkera, joka kuhutaan Myrrhaksi, ja joka on siitä luonnosta, että koska kuolleita sillä voijellaan, niin heijän ruumiit ei ikänäns mätäne. Kuivattunna niin Myrrha on vaksin eli pihkan näköinen. Tästä tehään eteläisimmissä maissa hyvin haisevaisia voiteita, joilla vaimoväki voiteloo hiuksiansa, soahaksen heitä kiiltäviksi ja hyvänhaisuviksi. — Nännäriepu (korsett) on yksi semmoinen pieni riepu, jolla tytöt peittelöövät rintojansa (schalett) — Virsu, Sandal, fotsäla. Vajuis'n, t. vajuisin e. vaipuisin.

[155] Tässä niin kuin myös seuravaisessakin Odessa, on Anakreon sillä suloisella ajatus-juohtumuksellansa kuvaillut miehen että vaimon täyvellistä kauneutta, ruumiinsa puolesta. Tätä hään toimitti sillä tavalla, että hään oli käskevänänsä yhen maalarin piirittämään hänen pois-olevaisen tyttönsä kuvaa, hänen muka puheensa peällä. Tätä tehessä, niin soapihaan sillä välillä tilaisuutta että ite (puheellansa) kuvailla kultansa. Se on meistä varsin vaikee sanoa, pojan — vainko tytön kuvan, hään tieti kauniimmaksi. Mutta jos meillen oisi lupa jotaik muistuttoo, niin se on meijän mielestämme merkillinen, ettei Anakreon mainihte niitä paikkoja, jotka meijän luultaksemme ovat ne kaikkiin kauniimmat neijoisten jäsenistä, nimittäin heijän nisut ja nännät. Eihään hampaitakaan nimitä, eikä monta muuta paikkoo, jota hään vasta pojan ruumiissa hoksaisi. — Tietävä, snillrik, genialisk. — Tekiä, Konstnär, Artist. — Rhódos oli yks Soarimaa Kypron soaresta luoteeseen, jonka ensimmäiset asukkaat sanotaan olleen Apollon lapsia. Rhódilaiset olivat niin kuuluisat heijän maalaamisensa, piiriitämisensä ja kuvailtamisensa kautta, että heitä luettiin silmän-keäntäjöiksi. Senpä tautta Anakreon kuhtuu maalamista, Rhódin konstiksi; koska se oli sieltä ikäan kuin kotoisin. — Näyttämätä, t. näkemätä. Tämä on kahappäin otettava; sillä Anakreon tahtoi että Piirittäjän piti Tyttöänsä tietämätöinnä, ja hänen pois ollessansa, valmistamaan hänen kuvansa; ja että tyttökin piti olla tietämättömyytessä tästä hänen piirittämisestänsä. Molemmat eivät soaneet niinmuotoin olla toisen nähtyvissä. — Taivollaisi, t. konstillaisi. — Varusta, omhvälf, krinqgjut, beskugga. — Käppyrä, e. käkkärä, kähärä, lock. Ruotiksi niin oisi: bestugga med mörka lockar, den, från de rodnande kinderna, höghvälfda, mjelthvita pannan. — Elä yhtä, eikä kahta silmän väliä vetele, on merkihtevä sitä, ettei hänen pitänyt vetämän hänen kulmakarvojansa aivan yhteen, eikä taas liiaksi heitä toinen toisestaan eroittoo, vaan että tämä heijän väli piti oleman, niin kuin tytölläkin: pikkuruinen piiramatak, smått, chateradt, lätt bessuggadt — eller (efter orden) att blott ett litet ställe vore obeskuggadt. — Silmän karvan karvallista, af samma färg som ögonbrynen. — Athénellä, eli Minervalla sanottiin olevan mustat, tahi harmaansinisiet silmät, sen tautta häntä myöskin kuhuttiin glaukopio (sinisilmä). — Kythäre, t. Vénus. — Peitho (t. Ruomalaisten Suada ) oli mieliviettelemisen, syväntaipumisen ja hyväpuheliaisuuen jumalatar; joka on Suomalaisten Sukkamieleen verrattavana. Tässä on puhe: että Piirittäjä tekisi kuvallensa hunajasta huulet, ikään kuin Peithollakin, että hänen suussa olisi sanan suloisuutta ja puheen laupeutta; ja vielä siitenkin, että hään tekisi heitä niin ihannaiksi ja mielenvietteleväisiksi, että hyö ei ainoastansa oisik suuta houkuttelevaisa (kysstäcka) mutta myöskin suuta tahtovaisia (räckande sig efter kyssar) — yks verratoin vertaus. Peittele, öfverhölj, kasta öfwer henne, neml. med lätta penseldrag. — Punapurpurin hame, en skir skarlatans-slöja, en purpur-robe. — Että pinta pilkistäiksen, att hennes hy, eller hull, skulle liksom bryta sig derigenom, d.v.s. genomskina. - Olkaan! Håll! Hållupp! nog nu! — Keksin t. äkkäisin, oivalsin, förmärka, hastigt blifwa något varse, och att dervid likväl igenkänna det. — Koht' on kuva kielellissä, t. Kohta on kuvakin puhuva.

[156] Tässä ei ouk kysymys, että kuvailla yhen täys-kasvanneen miehen; vaan yhen morukaisen, nuon 14 vuotisen pojan. Se on kaikillen tietty, ettei Greekkalaiset pitänyt nuoria hyvänäköisiä poikia tyttölöitä halvempana. Hyö rakastivat kauneutta ja jäsenien järjestystä (proportion lemmarne emellan, sköna former) sekä miehessä että vaimossa, ja näiten verrattaissa, pitivät aina pojan ruumiin täyvellisempänä ja kauniimpana kuin tytön. Se luettiin heissä kunniaksi, että olla tällainen nuori mielenviettelevä poika, kuin myös että häntä hyväillä ja mieluisteila. Bathyllos oli yksi tällainen poika, jonka ihanaisuus ja nuoruus mielytti Anakreonia. — Ei suinkaan muuten, kuin koska myökin järähtämätä ja hervottomat seisomme kuvoo kaunista kahellessamme. — Piät, m. hiuksen-päitä; — Säistäviksi; stjerngnistrande, glänsanbe, strålande. — Palmikkoillen panemmatak, t. "ilman konstin koitamatak"; sillä hään tahtoi, että hänen hiuksensa piti maata omassa mielivallassansa. — Niin kuin kiärmeet kiännellessään t. "maon mustan muotoisia, kasteheesen kauniheesen", som ett par swarta drakar, utsträckande sig i den sköna daggen (som låg utgjuten öfver hans panna) — Romal. Mars e. Greekal. Ares oli soan-suojelia ja julmuuten jumala. Häntä sanottiin välisten Zeuksen pojaksi, välisten toas Krónon. Anakreon tahto että kuvantekiän piti tekemän silmät, yhthaavan sekä tuliset ja uhkavaiset (kuin Marsin) kuin että myös leppeet ja mielittäväiset (kuin Venuksen). — Kypris t. Kythéreija. — Untuiset t. utuiset, fjuniga, hään tahtoi että posket piti olla punaiset kuin Ruusut, mutta kuitenkin piti heissä löytymän pieniä pehmeitä karvan-juuria, joka toimittais että hänessä oli miehen luontoa. — Punakkaat, med hög rodnad, rosenröda. — Aidós (Rom. Púdor t. Verecundia ), oli kainuus ja kainustaminen, kuvailtu piijan kuvassa. — Pehmiämmät, t. puheliaiset, mieluisammat. — Kieletöinnä kielellissä, ehuru mållös, likväl talande. — Adonis oli yksi kaunis nuorukainen, joka oli niin suloinen, että Venus ite suostui häneen. Vaan koska hään mieluisasti miilusti metässä petonpyytämisellä, niin Venus usein varotti häntä kavahtaaksensa tällaisia siivottomia ja henken-vaarallisia huvituksia. Mutta Adonis, joka oli Hippaa hilpiämpi, ei ottanut korviinsa tällaisia kuiskutoksia, vaan hiiskutti aina synkiöissä, Hallan parran laitumilla. Niin tapahtuipa kerran, että koska hään keihäällänsä oli pannut Karjun (vild-svin) kellelleen, niin hään ajattelemattomuutessansa (af oeftertänksamhet) lähestyi häntä, niin että tämä aika yötyr, joka jo oli henkensä vähällä heittämässä, sai häntä torahampaillansa toukanneeksi. Kuultua tätä, lennätti Venus sinnek hänen avuksensa, vaan hänen kultainen oli jo kuolemallansa. Eukko kantoi kahmaloillansa sulhaistansa kukoisto-paikkaan, jossa vuohenkukkaiset tulivat punasiksi hänen verestänsä. Näistä ryvetyistä heinistä kasvatti Venus hänen muistoksensa ne kukat, jotka vielä nytkin kuhutaan Adónit. Että lepyttää Jumalat Adonista vastaan, lupaisi hään puolen siitä soavusta siasta Zeuksellen, ja toisenpuolen Proserpinallen, joka oli Tuonen neito. Kostoaksensa tästä hyvästä työstä, lupaisi Jupiter että koska Adónin sielu oli puolen aastajan manalassa moanut, piti hänen piästättämän häntä Olympiin eli taivaiseen. Mutta jos Adonis lopetti päivänsä näin ouvolla tavalla, niin hään alotti elämätänsä vielä ouvommalla. Sanotaan että Myrrha, kuninkaan Kinyran tytär Kyprin saaresta, oli ollut sekä hänen äitinsä että sisarensa. Sillä ehkä monet kosiat kävivät hänen luonna, niin tämä nuori neito ei heihin mieltynyt. Syyn tähän taipumattomuuteen ilmotti hään viimeisellä vanhalle vartiallensa ja imettäjällensä, (amma) sanoissaan muka lapsen tyhmyyessä, että hänen oma isänsä oli hänestä rakkahin. Kuultua tätä hämmästyi ämmä, ja uhkaisi ja peloitti häntä poisluopumaan näistä hänen turhista ajatuksistansa. Josta tyttö niin pölestyi, että hään oli hirttee ihtensä. Että jälleen lepyttää häntä, taipui tämä vanha Vappo hänen puoleesek, ja täytti asian niin, että isä pimenpiässä likisteli omoo tytärtänsä. Mutta koska hään viimein sai tämän tietäkseen, niin hään vihapäissänsä tahto lastansa tappoo. Mutta Myrrha piäsi karun-jalalla pakoon Arabiaan, jossa hään uuvuksissa tästä pitkästä kuljeskelimisestansa, ja katuava syntiänsä, rukoili Jumaloita, että hyö tekisivät häntä yheksi järjettömäksi kappaleeksi, ettei hänen rikoksensa kautta muita vainutettaisi, ei eläviä eikä kuolleita. Jumalat kuulivat hänen anomuksensa, ja muutti häntä yheksi vaivaseksi kasvavaksi pensaaksi, joka vielä nytkin hikoiiee tuskansa ja vuotattaa kyyneleitänsä, joita kuivettunna pihkaksi vielä nytkin kuhutaan myrrhaksi; ja josta jo ennen on puhuttu. Vaan ikään kuin hään oli muuttumassa, niin silloin hään myöskin oli synnyttämässä, ja synnytti Adónin, tämän suku-rutsauksen sikiän.

Hermés, t. Ruomal. Mercúrius, oli Zeuksen ja Maijan poika, ja viekkauen ja sukkelaisuuen jumala, jonka tähen häntä myös piettiin kauppateon ja käskynkäymisen esimiehenä. Häntä kuvaeltiin nuorra miessä, jonka ruumiissa ei vielä ollut uron uhkeutta, eikä miehen miehullisuutta, vaan pojan kauneutta ja vireyttä. — Polydeukos, t. Pollux. Hään ja Kastor olivat veljekset ja kaksoiset. Heijän äiti oli Leda, kuninkaan Tyndareon tytär, jonka Jupiter oli Jouhtenen huamussa makuuttanna. Lapset olivat kumpaisetkin aika sotiat, Vaan Kastor liehui hevoisillansa, ja Pollux poluisti jaloillansa — eihään hänellä silloin mahtana olla kehnot reijet? Heistä sanotaan että hyö olivat keskenänsä niin rakkaat, että koska ainoastaan Pollux laskettiin taivaiseen, vaan Kastor sysättiin Tuonelaan, niin Pollux rukoili Jumaloita, että hyö molemmat vuorottellen piti suaha olla yhen päivän taivaassa, toisen tuonelassa; johon Jumalatkin suostuivat. Heijän muistoksi niin yksi tähtisikeri kuhutaan heijän nimellä, Castor ja Pollux e. kaksoiset.

Dionysios t. Bacchus josta on jo ennen puhuttu, kuvailtiin, niin kuin yksi nuori ja rikoisa mies, jonka ruumiissa nähtiin yhtaikoo sekä miehellistä kauneutta, että vaimollista pehmeyttä; erinomattain peässä, rinnassa, mahassa ja ohimuksissa, jotka olivat melkeen kuvaillut kuin tyttölöillä. — Sull' on konsti kohtalainen. Näillä sanoilla Anákreon ikään kuin moittii sekä kuvantekiätä että hänen konstiansa, koska hyö ei taitaneet osottaa hänelle Bathylluksen selkeä. Nämät hänen puheensa ovat aivan viekkaat, sillä kyllä hän tiesi, että se oli muka mahotoin yhellä puolella kuvaella sekä selkee että kasvot. Minkä tähen hään kiitti selän paikkoo parraaksi, on sanomatoin. — Päivän kuva, merk. Apollonin kuvoo, joka oli Phidiaksen tekämä, ja pietty kauniimpana kaikista, jotka oli ihmisten käsistä lähtenyt. Yks toinen kaunis kuva Apollosta seisoi hänen temppelissä, Palatinuksen mäillä Ruomissa, ja oli tehty Scópalta. Näillä sanoilla tarkoittaa Anakreon, että Bathylluksen kuva kuitenkin hänen mielestä oli monta parempi. — Samos oli yksi saari Aigajin meressä Epheson kaupankin kohalla, Jonian rannalta luoteeseen, josta tämä Bathyllus oli kotoisin, ja jossa myös Apollo t. Phoibos (sillä hänellä oli monta nimeä) palveltiin ja kunnioitettiin. Sinnekkiin Anakreon käski tämän kuvantekijän samoamaan, ja siellä maahan hakkoamaan Jumalan kuvoo, ja panna Bathylluksen hänen siaansa, niin kuin hänen muka mielestänsä, parempi.

[157] Tässäkin tunnet Anákreonin suloista Runosukkeluutta ja kielen-mieloisuutta, laulaissa rakkauen ja haluijen hautoamisesta, ja sikiämisestä. Ne joihen syvämmet ovat sytytetyt, ja joihen povet rakkaus kerran on polttanna, hyö ehkä paraittain tunteevat temän éron sikiämisen.

Niili, on yks niistä suurimmista kymistä meijän maailmassa; kulkessansa Egyptin moan läviten, sonnittaa hään, ja tulvallansa teköö viljakkaksi koko valtakunnan. Hänessä löytyy myös ne Krokotiiliksi kuhutut kummat meren-kapeet, joista jo Juonaskin puhuupi. Näissä maissa nähään piäskyisiä kaiken vuosikauven, vaan liioitenkin ja koko kummasti, silloin kuin talvipakkaiset panoo pohjoisia maita. Tästä on jo vanhuuesta se puhe tullut, että meijänkin peäskyiset muuttaavat talveksi Niilin tienoillen. — Memphis, oli yks suuri ja kuuluina kaupunki Niilinkymin korvalla, eli siinä huarukassa tahi pohjukassa, kussa hään hajoittaaksen kahteen suuhun. Nykyisin kuhutaan häntä Alcayrum.

[158] Ei ou vielä Teijon Laulaja lakkanut laulamasta! vielä hään meitä ilahuttaa hänen monenkokkaisella ja sulosuottaiseila (stämtsamma) lausuttamisella. Tässäkin hään antaa meillen tilaisuutta, että käsittää hänen monenmutkaiset ajatokset, ja hänen aina ilolla ja riemulla täytetyn syvämmensä. Se näyttää ikeän kuin tytöt oisivat kiusanneet häntä ilmoittamaan heillen kutka kaikki hään oli eläissänsä likistänyt ja saattanut saaliiksensa (eröfrat). Piästäksensä heijän kysymyksistänsä; ja tiiustajoihen silmiä ja kuulustajoihen korvia lumotaksensa, oli hään heillen ilmoittavoinaan tiältä-tuolta tuttaviansa. Näitä luetessa anto hään heijän tietee, että hänellä löytyi kultaisia ympäri koko maanpiiren, kussa vaan nuoria neitoja liene. Näin losujansa lasketessa, saivat hyö kukin pitää totena mitä tahtoivat; ja Anakreon näyttii heillen irvistämisellänsä ja pilkka-puheillansa, että hyö olivat kaikki muka yhteläiset, jos otti heitä Greekasta tahi Persasta.

— Kannat, merkihtee "lehenkannat". — Miävätellä, m.y.k. luetella. — Nimikko, t. mielentieto, mielenvietto, mielenhauta (älskarinna) — Athénai, oli yks kaupunki Attikan niemellä Greekan maassa, jolla oli oma hallitus ja asetus. Tämä kaupunki on monestapäin kahottava, kuuluisampana kuin on ehkä muailmassa ollut. Tästä läksivät, ja tässä syntyivät ne miehet, joita oppinsa ja viisautensa puolesta meijän vielä nytkin tulee kiittää, että hyö ovat saattaneet valistuksen moailmahan. Tästä ne taitavammat taiturit, kavaltajat ja maalarit, joihen töitä ja tekoja meijän vielä nytkin täytyy ihmitellä; tästä ne uhoimmat ja urhollisemmat sotasankarit, joihen nimet saattivat Persan ja Aasian valtakunnat vapisemaan. Sanalla sanottu: Athen oli se paikka, jossa Oppi, viisaus, tieto ja taito harjoitettiin ja saivat alkunsa. Ja josta hyö siitten ovat levinneet ympäri koko maailman, ja ylösvalaisnut tätä ihmisen sukukuntaa. Kékrops oli tämän kaupnnkin perustaja, Solon sen Lainlaittaja, ja nimensä hään oli suanut Pallas Atheneltä, Viisauen Luonnottarelta. — Korinthos, oli myöskin yks niistä kuuluisammista Greekan kaupunkiloista, se oli piäkaupunki Achaijassa, ja kauppansa ja rikkaisuutensa suhteen aivan mainittava. — Lesbos oli yks saari Aigajin meressä, Aasian puolella, ja Ajolian rannan kohaila. — Jonia ja Karia olivat maakuntia vähässä Aasiassa. — Mitäs! m. mitäs joutavia! (on joku hänelle sanova, kuulessa hänen loruja — vaan Anakreon lausutteli ehtimiseen). — Syria oli muinon yks kuuluisa valtakunta, Keskmeren itäpuolimmaisesta lahesta itäiseenpäin, johon Phænícia, Palæstina, Juda, Samaria, ja monet muut maat oli kuuluvia. — Lu'ussa, t. luvussa. — Kanaiset, t. neitoiset, jotka olivat muka hänen nimikot. — Kanópos, oli yksi saari Niilin virran suussa, Egyptin maassa. Muutoin oli yks kaupunki samalla nimellä, josta puhe kävi että hänen tytöt olivat miehiin taipuvaisia.