Gádes, oli yksi saari joka makoa heti ulkopuolla Gibraltarin salmee, ja josta Cádiksen kaupunki on nimensä suanut. Greekkalaiset eivät olleet käyneet tätä paikkoa etemmäksi luoteeseen, ja pitivät sitä sen eistä maailman kaikkiin iärimmäiseksi rajaksi luoteeseen. Báktros oli yksi kymi Schythian maassa, josta Báktran kaupunki ja maakappale ovat nimensä suaneet. Nämät ja Indian maat olivat toas ne viho-viimeiset maan-eäret, jotka iässäpäin olivat heillen tietyt. Sillä muotolla tahtoi Anakreon julistaa, että hänellä oli nimikoita ja kultaisia ympäri maailmata. Silloin se puhui leikkiä, vaan nytpä tuo toeksi käynöön, koska 2000 aastaijan kuluttua, löytyy häntä rakastavaisia — myös Suomessakin.
[159] Nossis, oli yksi neito Greekkalaisissa, joka oli kuuluisa Runon-sepitär (poetissa). Hänen elämä-kerrasta ei tunnetak muuta, kuin mitä hään ite on meillen ilmoittana, ja joka on aivan vähä. Hään oli syntynyt Lokrin maakunnassa, joka makais Aitolian ja Phókin välillä. Hänen äitinsä oli Theophila Kleochan tytär; vaan isästänsä hään ei puhuk mitään. Hään eli nuon noissa Olympiadissa, tahi 312 aastaikoa ennen Kristuksen syntymistä. Hänen Runon-teoistansa ei ouk muuta jälellä, kuin 12 Sanausta. Mityléne, oli peä-kaupunki Lésbon soaressa, jossa Ajolinen kansa asuskeli. Tämä kaupunki on kuuluisa niistä monesta oppineista miehistä, jotka oli hänessä syntyneet. Nimittäin Pittakos (yksi niistä seihtemästä Greekkalaisten peä-oppineista), puhelia (rhetorikern) Diophánes, tarintaja Theophánes, tievustaja Theóphrastos, sotia, Runoja Alkaios, ja ne molemmat Runottaret Erinna ja Sappho. Tässäkin Epikuros asetti opistonsa 32 vuotta vanhana, ja tässä oli Aristoteleskin kaksi aastaikoa asuskellut. Nykyisin kuhutaan tämä kaupunki, Metelino. — Runoja, Sångare, Sångerska — Runojoin nimikko, Musernas älskling.
[160] Erinomattain Plutarchos ja Strábo, jotka sanoovat, ettei moailmassa, (niin kauvan kuin hyö muka muistaa) ouk löytynet sellaista vaimoa, jota Sappho oisi taitana kuhtua vertaiseksensa.
[161] Eli hään eli niinnä aikoina, kuin Nebukadnézar oli kuningas Babiloniassa, Alyattes Lydiassa, Tarquinus Priscus Ruomissa, ja jollon Sólon julisti lakinsa Athénissa.
[162] Adónikon värsyssä luetaan kaks niveltä, joista ensimmäisessä on yksi Dactylus; toisessa yksi Choreus.
[163] Hymni, kuhuttiin Greekkalaisissa kiitos-runo Jumaloillen, tahi yksi virsi jossa heitä ylistettiin ja kunnioitettiin. Avuksensa huutava rukoilee Sappho tässä Hymnissä että Aphrodites mahtaisi taivuttoo hänen pojansa mieltä häntä kohtaan; ja sytyttää hänen syvämmeen halua ja rakkautta. Venus tuli vaunuillansa, valjaillansa ja varpuisillansa tiiustelemaan mikä häntä vaivais. Suatua tätä tieteksensä, lupaisi hään hänen mielensä myöten pakottamaan hänen rakkahansa häntä rakastamaan. — Dionysios Halicarnasseos, puhuttaissa Greekan kielen suloisuuesta ja kauneuesta, on esimerkiksi ottanut tämänkin Sapphon tekemän runon, joka sillä tavalla on tullut kavotuksesta pelastetuksi. — Kaik'haltias, e. kaik'hallihtia kuhutaan Venus siitä, että hään sillä vaimollisella kauneuellansa vallihti sekä taivasta että jumaloitakin. Myö ei olla tahtona kuhtua häntä kaikvaltiaksi, koska myö sillä sanalla kunnioitamme meijän Jumalatamme. — Taivaan lapsi, m.y.k. Jumalan lapsi; vaan koska meijän maassa ihmisiäkin mainitaan tällä nimellä, niin olemme myö kahtona tätä toista paremmaksi. Että taas kuhtua häntä Zeuksen lapseksi, niin kuin perustuskielessä tehään, niin silläkin nimellä ei ouk mitään jumalisuutta meijän korvissamme. Toisinaan kyyhkyiset, toisinaan Jouhtenet, toisinaan toas Varpuisetkin valjastettiin Venuksen vaunuin eteen; sillä hyö olivat kaikki häneltä omistetut. Varpuiset heijän himonsa suhteen, koska hyö aina ovat niin tahtovaiset; Jouhtenet heijän kauneutensa suhteen; ja kyyhkyiset heijän rakkautestansa. Ehkä myös Sappho joka itekkin nyt oli varsin ottamaisillaan, ja rakkauen himoissa tuskaantumassa, variten vasten valihti Varpuisia valjastaksensa (till sitt an-span), Koska heillä kuvailtiin tällaisia tuimia himoja.
[164] Myö olemme koittaaksemme ottaneet että Suomentaissa tämän Laulun, sovittaa, ja kielellämme omistaa ei ainoastaan hänen Greekkalaista Runontapa, mutta olemme myöskin tavoittaneet Ruohtalaisten ja Suomalaisten Runon-taitoksia; ja yhtä hyvin muka sisälläpionkin nouattanut. — Tämä syvän liikuttamisensa suhteen aivan merkillinen laulu, jonka Loogius on meillen säilyttänyt, osottaa aivan julkisesti vaimon mielikarvaisuutta, koska hään toisen rakastamista katehtii. Mahotoin on ehkä ollut miehelle tätä näin kuvailla — ainoastaan vaimot, hyö sen paraittain tainnoon! mutta ei heistäkään muut ehkä kuin Sappho. Puhuva rakkauen suloisuesta ja mielen-huvitoksesta, nähtyä Neijon viettelevän aikansa pojan kultaisen sylissä, — rupeisi hään rutosti surkuttelemaan omaa onnettomuuttansa, muistelessansa muka mielivietteliänsä. Vaan hään ei valittanut vaivaansa kujertamisella eikä ruikuttamisella. Tuntiissaan tämän tuskan tuimeutta, tuli hään ikään kuin mieli-hurjaksi; vaan kohta perästäpäin vaipui niin hervottomaksi, että hän pyörtyi, ja oli menehtymässä. Jota kaikkia hään on virressänsä somahimmilla sanoilla sovittanut ja kuvaellut. Niin antaapi hään meillen tiion siitä raskaasta murheesta joka syöpi petetyn piian sisukset; ja on sillä ikeän meiltä kuin anteeksi anova, jos hään jolla oli lopen paljon syvämmen-lempeyttä ja mielen-helleyttä, tuli tuskassansa pahoin käyttäneeksi.
Monet ovat myös koittaneet, että kielellänsä tehä tätä laulua laulettavaksi. Catullus on Latinaksi häntä käytettänyt, Boileau ja de Lille Franskaksi; Ramler, Overbeck, Grevi a Stolberg paitsi muut, Saksaksi; Paykull, Tranér, Resnér ja Retzius Ruotiksi, j.n.e.p.
Koko ensimäisessä värsyssä, ja vielä ensimäisessä sanassa — toisessakin, kehuupi Runotar tytön tuttavan huvitusta, hyveä hyväilessään, ja rakastansa rakastaissa. Vaan siittenpä hään kohta rupee puhumaan omasta mielipahasta, koska juohtui mieleen mitenkä hään oli hyljätty pojaltansa.
[165] Pindus, oli yksi vuori Thessalian maassa, jota eroitti Akarnánia Aitolian maasta, ja joka oli Apollollen ja hänen runo-neijoillensa pyhitetty. — Pindin kukka, m.y.k. "kunnollinen runo", joka olisi Apollollen otollinen. Perustus-kielellä seisoo Piërin kukka (rodon ek pierias) joka meijän kielellä kuuluu ouvollen, vaan merkihtee yhtä. Sillä Piërus oli myös yksi aivan suloinen vuara Thessáliassa, joka kantoi Makedoniahan päin, ja joka niin ikään oli Runo-niekkoillen omistettu.