[166] Neito viettelee tässä yötänsä yksinään ja kahtoo sitä pitkäksi, koska hänen mielitietonsa ei ollut yön syvämmessä häntä kohtana, niin kuin rakkain tapa on; Ikävöissään kaipaa hään, että hänen levottoina piti näin yksinänsään vuoteella vullotella. Hephaestion, on pulmissaan sanoin mittamisesta, saattanut meillen tämän Sapphon sanan.
[167] Sappho rukoilee että itekkin Kypris tulisi hänen juhlalisellen juominkillen, ja hänen tuttavaisten joukossa olisi pullon pullistaja ja viinan virvottaja. Athenaeus on kymmenenessä kirjassansa tätä kirjuttanut.
[168] Toiset ovat lukeneet tämän Sapphon sanan, näin:
"Äiti kulta! en nyt taija kunnollisesti kutoo, Sillä Vénus poikihiin hään vietteli mun mielein."
[169] Tamä pieni ja aivan sukkelasti tehty pakina, koska piikuus on jää-hyväisiä tytöllen heittämässä, luvemme Demétrion Phalereon kirjassa, puheliaisuutesta (om vältaligheten) ja on siitäkin arvon meiltä ansaitseva koska se on tytönkin oma tekemä. Tämä, kuin myös se VII:es ja VIII:as sipale ovat lohaistut (Excerpterade, utplockade) Sapphon hiä-lauluista, joita Lesbon tyttäret aina laulelivat häissä ja hiä-pioissa. Vaan jotka varsin suureksi vahinkoksemme, ovat ynnä muitakin hänen laulujansa, joutuneet hukkaan. Näistä hänen hiä-veisuista, on Theokritos ehkä puhuna, koska hän Helenan häistä sanoopi: "Tärnorna sjöngo, och stampade takt till sången med snörda Fötter: ett dön upphof sig i salen af brudliga sången." (Tranér.)
[170] Sappho rukoilee näillä sanoilla, ettei Jumaloihin pitänyt painaman murheita hänen syvämmeensä; sillä maailman surkeutta ei ollut luotu Runojoillen osaksensa. M. Tyrio on tätä 8:ssa puheessansa säilyttänyt meillen.
[171] Tämä lyhyt palainen, on yks lykyntoivotus sulhaisellen, Sappholta. Hephaestion ja Dionysios Halicarnasseus on tämän meillen toimittana. Lanko e. Vävy, m. tässä Sulhainen.
[172] Hephaestion ja Demetrius Phalereus ovat kertoineet nämät Sapphon sanat, jolla hään osottaa sen hiärän ja hälinän (stoj och buller) kuin hiät matkaan saattaa morsiammen talossa, jossa ei eneä ne vanhat katokset kelpaa; vaan kaikki pitäis olla uutta ja kaunista. — Lysti on kahtoa miten ihmiset kaikkina aikoina ovat olleet yhelläiset. Yhessä Virolaisessa runossa toimitetaan tätä tyttölöihen hälinätä sulhaista nähessään, aivan somasti, sanalla:
"Neitsit, neitsit peigmees tuileb! Laas tulla, laas tulla!"
[173] Sappho naurahtaapi tässä ja irvisteleksen maan-tytöllen joka kaupunkiin tullessaan avo-suunna ällisteleksen, eikä muista hämmästyksessänsä laskea helmojansa alas, jotka hään kantoi kainalon alle kääritynnä. — Sillä se oli Herroissa ja kaupunkiloissa tapa jo niilläkin ajoilla, että piikäväki piti pitkiä, aina kantapiahän ylettyväisiä helmuksia, mutta talonpojissa pitivät lyheitä körtiä, ja vielä siitenkin niin panivat heitä papeloillen vyötäisiin asti, kuin läksivät mihin matkaan, ettei heistä pitänyt olla heillen vastuksia; niin kuin vielä nähään meijänkin talonpoijissa. Athenaeus ja Eustathius on meillen tätä toimittanut. Taitaisi myös olla: