[201] Tämä Lapinkielinen laulu, kirjutin minä yheltä Lappalaiselta pojalta, nimeltä Anders Olaus, joka kävi tänä kevänä tässä Tukhulmissa isäntänsä kanssa, ynnä hänen tyttärensä. Hyö sanoi olevase kotoisin Ovikin-vaarasta (från Ovikens fjäll) Héden kirkonkunnasta Herjedálin Liänistä, ja tuoneese tänne kolme Poroa, joita yks Herra viimeis kesänä, heijän maita matkustaissa, oli heiltä ostanut. Ehkä tämä värsy ei ouk sen pitempi kuin 4 sanan-juonta, niin tahtoipa kuitenkin Anttia hämmentyä, heitä laulaissaan. Milloin unohtu häneltä yksi sana, milloin toas toinen. Samatenpa se oil laulamus, ei sekkään aina ollut yhellainen; toisinaan hään kannatti yhtä polvea, toisinan toas toista. Koska minä ite olen vielä varsin äkkinäinen Lapinkielessä, niin kirjuttelen minä sitä, ikäänkuin hyö sillä puheen-murrellansa sitä puhuivat. Mutta muistutuksissa (i noterna till texten) olen minä nouattanut sitä Lappalaisissa kirjoissa tavallista kirjutosta. Herra G. Barkenbom, Soitturi K. Soiton-Rahvaassa (Musikus vid Kongl. Kapellet) koitteli kyllä panna tätä heijän Laulamusta polvillensa (på noter); mutta sanoi tämän olevan varsin mahottoman kosk'ei eroitettu selveä eäntä missään, ainoastaan yhtä sanoin räyhkymistä. Kuvat jotka tähän liitetään, ja jotka kuvailee tätä ennen mainittua 17 vuotiasta poikoo joikatessaan, ynnä sen 16 vuotisen tytön, seisova hänen eäressään, ovat tehty Herra M. v. Wrigthiltä, joka on osottanut mullen sen hyvyyven, että piiruttaa heitä sekä paperille että kivelle.
— Aldo, "voahin"; Ren-ko, Waija. — Mese, "vasa, Peuran vasikka"; Ren-kalf. — Ronk, t. råntjo, "veto Poro, Härkä"; för-Ren, åk-Ren. — Wuolget t. Wuolket, "vaeltaa, poislähteä." — Qwekt, t. qwekte "kaksi." — Kolm t. kolma "kolmet". — Sierken pitäis merk. "sivu-teitä, uroja, polkuja, jotka eroittaiksen sillä isolta tieltä"; ja taitaa ehkä tulla sanasta siratet, "eroittaa, hajottaa"; tahi sanasta säret, t. särretet, "särkee; säveltee." (Tämä sana ei löyvy Lindahlin ja Öhrlingin Lappalaisessa Sanan-kirjassa). — Ruoket "kaivata, haukkua"; josta siitten ruouket, merk. " mylvämistä, ammumista, pylvimistä "; tahi sellaista huutamista, jolla voahit kuhtuuvat vasansa luoksensa. — Riide "risukko paikka, korpi"(?) — Puoiltum, "koivisto, koivukko-paikka"(?) Tätä ja eillimmäistä sanoo ei tavata Sanan-kirjassa. — Tjautet, "ylös-kantaa, ylös nousta". Waren nal tjautet, kantoa ylös vuoren peälle, nousta vaaralle; tjautasattet, dimin. frequent. ja tjautegåtet; inchoat. — Piejet, panemaan. — Vare, "vuori, voara"; varesabmelatjeh, "vuori-Lappalaisia", fjäll-lappar. Muutoin sana fjäll (tunturi) kuhutaan Lapin kielellä tuoddar, kaise, gweutel. — Tjärro, "kulma", ware-tjärro "vuaran-harju"; fjäll-rygg, öfversta spets. — Nal t. nil, nala, peälle. — Pätso, Poro; — Juoikem, laulu.
[202] Tämän ja jälkimmäisen laulun sain minä (Lapiksi) Oppiaiselta Pet. Laestadiukselta; joka oli kuullut Lappalaiset Arjeplogin ja Lykselin Lapissa laulavan heitä. Ne ovat myös sen eistäkin heijän puheen-murrella kirjutettu. Että heijän Suomal. keännökset, ja selitykset ovat minulta, tahon minä sen puolesta nimittää, että mikä heissä lie viallista, ei mahak tulla hänen syyksi. Tämä ensimmäinen laulu mahtaa olla yksi Laps-tuuvitos-Virsi, jossa häntä peloitetaan itkämästä. — Jöijuhtahta t. juoikem "laulu, veisu." Uhtje Herjedalin Lapin puheen-murrella, on yhtä kuin uttje t. utses, "pieni." — Mana, "lapsi." — Piijel, t. paijel, "yliten", josta ehkä tulee se Suom. sana "peälle". — Korko, t. kåtka, kåtk, kåtakes_, "kusiainen, muurainen"; kåtka pesse, "kusiais-pesä." — Gradne, t. kradne, kradna "kumppali, toveri, puoliso", pohjossapäin sanotaan radna. Kradnatjam påte merk. "tule veikkonen"! — Påtet, "tulla"; påte teke, "tule tänne." Påtestet, dim. "tulla vähittäin"; påtegåtet, inchoat. "alkaa tulla." Påtelet, frequ. "tulla huuhatteloo, tuihakkaasti, vikevästi"; påtelastet, dinin. ja påtelatjet, inchoat. — Keset, "veteä"; kesestet, dim. "vetäillöö"; kesajet t. kesegåtet inchoat. "alka veteä" kesatet "pois-veteä"; _kesetattjet "taitaa veteä"; kesetet, "kulettaa." Kesetastet dim. "kuletella"; kesetatjet inch. "alkaa kuletella"; kesatallet frequ. "kuletella." Tästä vielä, kesot, kesatjet m.m. — Jaure "järvi." — Wuopt, wuopta "hiuksi"; wuoptist keset "hiuksista veteä." — Labtje, ohjas. — Wanat, "veteä"; wanatet, "venyttää"; wanatastet, dim. "venytellä"; wanatatjet, inch, "alkaa venyttää"; wanatallet viruttaa, pitkäksi venyttää.
[203] Minä en varsin tiiä, jos tämän laulun pitäis nostattaman Karhua keväillä pesästään, tahi jos sillä ainoastaan pieniä lapsia tuuviteilaan. — Bire, Karhu, ohto, kultakämmen, m.m. — Puold, "mäki, rinne, töyri." Se näyttää kuin Suom. sana "pelto" (Lapk. päldo, Virk. pöld oisi tästä lähtenyt, koska Suomalaiset ennen vanhuutessa usseemmittain tekivät peltojansa ja halmeitansa rinteillen. — Aija, "ukko, ukkoinen, pitkäinen", _farfar, morfar, åska. Tästä ehkä Suom. sana "äijä" (Gubbe, bisi, stor) ja Vir. sana äi, ai, öi ("appi", Lapk. wuopp ), "Anoppi" on toas Virk. ämmä, äm, öim, joka sana Suomk. merk. gumma; Tästä nähään mitenkä sanat näissä Suomen, Viron ja Lapinkielissä ovat yhteiset, mutta merkitykset usein erinäiset, — Tjodtjot t. tjuodtjot, "seisoa"; josta siitten tjodtjostet, dimin. merk. "seisoilla"; tjodtjogålet, inchoat. "seisauttua"; Tästä siitten tjodtjatet, t. tjodtjetet merk. "seisahtua"; ja tjodtjetastet, dimin. "seisahtella"; ja tjodtjetatjet, inchoat. dimin, "seisauttella." Josta siitten tjodtjotet, permiss. merk. "seisottoa"; ja tjodtjotatjet, inchoat frequ. "peällä seisottella", begynna påstå; ja tjodtjalastet "vastaanseisoa." Kusta siitten tjodtjelet t. tjuodtjelet m. "nousta, ylösnousta"; josta toas tjuodtjelastet dim. merk. "nouskella", ja tjuodtjelatjet, inchoat. "nousua", begynna stiga upp; tjuodtjaldattjet, t. tjuodtjaltattet, permiss. "nostoo"; tjuodtjeladdet, frequ. "nostella, nostatella"; tjuodtjalastet "vastaan nousta"; tjuodtjadattet, merk. "eteen asetella". Tästä sanoin synnyttämisestä nähään, ettei Lapin kieli ouk niin köyhä, kuin moni ehkä luuloo. — Last, lasta, "lehti"; — leb, "olen, on", e.m. mon leb nuora, "minä on nuori". Tämä sana taivutetaan Lapinkielellä näin: (Sing.) leb, olen, on; leh, olet, out, oot; le, on, ou, oo; (Plur.) lepe, olemme, oumme, oomme; lepet, oletten, outten, ootten; leh t. läh, olevat ovat; (Dual.) len, myö kahet ollaan, t. oumme; lepete t. läpet, työ (kahet.) oletten, t. ootteen; lepa t. läpah, hyö (kahet) ovat. Tästä Lapin sanasta mahtaa Suom. sana liene (joka merk. "taitaa olla t. mahtaa olla") ja Vir. sana leeb, (joka merk. yhtä) tullut synnytetyksi, koska heillä ei löyvyk näissä kielissä emä-sanoo (stam-ord). Sillä e.m. le-kus (Lapin-kielellä) sanotaan Suomeksikin "liek-kös" j.n.e. — Stuor, stuorak, stuores, "suuri, iso" — Ko, "kuin". — Snjära, "hiiri"; snjärats, dimin. "hiiröinen". — _Pelje, "korva"; pelje pele, "korva-puoli"; peljats, dim. "korvainen".
[204] Tällä sanalla ei tässä ymmärretäk niitä Karjalaisia, jotka asuu Suomessa, molemmin puolin sitä vanhoa rajoa, ja joista yks osa on Greekkalaisia; mutta niitä Venäjän maan perillä asuvia Suomalaisia, jotka asuuvat siinä Venäläisten keskellä, synkissä mehissä, ja joita Karjalaisiksi kuhutaan, koska hyö ennen vauhuutessa ovat Karjalasta lähteneet. Heitä löytyy monessakin kohassa Venäjässä, vaan liioitenkin Tverskin, Nischneinovogorodskin, ja Pleskovskin Kuvernissa.
[205] Näihin luetaan ne jo ennenmainitut Syrjäläiset, Permiläiset, Votjalaiset, Vogulilaiset, Tscheremissiläiset, Tschuvassilaiset, Ohin-Ostiakilaiset, Morduinilaiset ja Tepteriläiset, jotka kaikki ovat ehkä ulossiirtyneet Uiguriloista, tahi siitä yhteisestä vanha Tschuudalaisesta kansasta, joka Venäläisten puheen perästä on ennen aikana valloittanut näitä muita.
[206] Moni on ehkä luullut, että nämät kansat oisivat puolittain jo Venäläisiä, tahi alustapäin vanhoja Suomalaisia sukullisia, jotka oisivat jo poissotkettu Venälaisten ja Tartarilaisten kansoin joukossa, mutta Opettaja Rusk, joka äskettäin on matkustanut heijän maissa, heitä tarkemmin muka tiiustellaksensa, toistaa etteivät out ollenkaan näihin kansoin kanssa ihtiänsä hämmentäneet, mutta että hyö vielä nytkin asuuvat itekseen, eikä lainkaan suvaihte toisia luonnaansa, sen vähemmin menisi heijän kanssa naimisiin (lue Mnemosyne, 1821 p. 371). Tällainen merkillinen yhistys keskenänsä, ja jäykkäys muihin puuttumasta, tavataan yltä-kyllä Suomalaisissa kansoissa, ikeän kuin heijän kielessä, jota ei vielä missään tavatak muihin antaineen, tahi muihen kieliin kanssa velloittuna. Sillä missä se vaipuu, siinä se poisvaipuu omassa puhtautessansa, vaan ei pois-sotkimisella, eikä toisiin kieliin sevoittamisella. Tätä merkillistä esimerkkiä löyvämme, ei ainoastaan niissä Suomessa löytyvissä Suomalaisissa ja Ruohtalaisissa kylissä, jotka jo monta sata aastaikoo ovat noapuruksissa asuneet, eikä vielä ymmärräk toisiin puhetta, tahi ovat toisisek kanssa ihtensä sevoittaneet; mutta myöskin niissä Norissa ja Ruotissa löytyvissä Suomalaisissa, jotka jo monta aikoo salpattu pois omasta moastaan, ja suljettu näihin vieraihin kansoin, eivät vielä ouk heittäneet tavansa, eikä kielensä, ehkä heitä monesti on jo kovasti kuritettu omistaan luopumasta.
[207] Tästä on arvattava, että näitä Karjalaisia mahtaa olla äijä paljon, koska variten vasten rupeisivat heijän kielellä kirjoja painuttamaan.
[208] Tämä kirja kuuluisi näin, jos sitä kirjuittaisimme meijän nenillä: Herran mijän Schyndy-Ruohtinan Svätoi Jevangeli Matveista, Karjalan kielellä. Petschatoidu Sväteischago-Pravitelstvujuschtschago- Sinodan käschschennäschtä, Venijän Bibleiskoin kanscha-kunnan elolla. Pijteri 1820. 96 p. nälj.; joka meijän kielellä merkihtäis: "Meijän Herran Vapahtajan Pyhä Evankeljumi, Matheukselta (kirjutettu). Karjalan kielellä. Painettu-Henkeellisesti-valvottavaisen Synodin suostumuksella, Venäjän Bibla-Toimituksen kustenoksella, Pietarissa 1820".
[209] Hään sanoopi: "se ensimmäinen ja isomp'arvattavana nuhtelemus, jota meijän täyty sanoa tästä keännöksestä, on meijän luulossamme — että se on painettu Venäjän nenillä". — Aivan niin! mutta jos eivät tienneet, että tätä kävisi paremmin Suomalaisilla nenillä kirjuttamaan — niin ei ouk heitä nuhtela eikä moittia. Muuten se näyttää meistä ouvollen, että koska Herra S. niin paljon lausuu tämän kirjan virheistä ja puutoksista, ettei se niin sanalla mainihte hänen monesta ansiosta ja hyvästä aivotuksesta, yksi asia, josta oisi meijän mielestämme ollut muka tarkemmin puhua.