[210] Hään alkaa jo että tämän keännöksen kehnouen tantta, sillen sovittaa, nämät Ennustajan sanat: "vi bedje efter ljus! Si, så varder det mörker; — efter sken. Och, si vi vandre i tökno"; ja lopettaa että puhua: "om författarens öfverraskande vördslöshet… och otillräckliga kännedom af Finska språket i allmänhet och Karelska isynnerhet." Yksi syyttäminen jonka perustus kohta tuloopi meijän koittelemuksemme alla.
[211] Tässä asiassa on se Henkellinen Synódi osottanut yhtä kauniimpata käytöstä, yhtä valaistettuampata mieltä ja yhtä Jumalallisempata ja rauhallisempata syväntä, kuin yks osa siitä Vermlannissa Ruotissa löytyvästä papin-juokosta, joka ei ainoastaan ouk pitänyt näitä heijän moassa löytyviä Suomalaisia pilkan ja kovan kurituksensa alla, mutta estänyt heitä soamasta Suomalaisia henkellisiä kirjoja, jott' eivät heistä saisi mitään tietoa Jumaluutesta omalla kielellänsä. Ja kuin olemme Keis. Suomessa olevaisen Bibla-Toimituksen hyvyyvellä hankkinut heillen Suomalaisia Biblilöitä ja Uusi-Testamenttilöitä aivan ilman mitään maksutak, ja tuottanut heillen omalla kustennoksellamme muitakin henkellisiä kirjoja, niin kuin Suomalaisia Virsi-kirjoja, Katekismuksia, Aapis-kirjoja m.m. niin ovat nämät heijän papit, ei ainoastaan paheksinneet tätä, ja pahoin soimaneet; mutta myös viimeisissä Herroinpäivissä paljon juonittelleet näihen Suomalaisten anomuksia vastaan, joissa muka rukoilivat Kuninkastansa ja Valtakunnanyhteisijä siätyjä soahaksensa omalla kielellänsä, ja omalla kustennoksellansa yhtä Pappia ja Jumalanpalvelusta, heijän henkelliseksi ravinnokseksi. Kuitenkin meijän täytyy Ruohin yhteisen papis-siävyn kunniaksi sanoa, että hyö, ynnä ne toisetkin valtakunnan siävyt, pyysi yhteisesti Kuninkastansa juuri hartaasti, että hään ottaisi näihen Suomalaisten asiat armollisemmaan huostaansa. Tulevaisuus osottanoon meillen mitenkä nämät asiat ovat tulleet toimitetuiksi.
[212] Sillä jos heitä kerran opetetaan tuntemaan Suomalaisia painia, ja Suomalaisia neniä, niin taitaavat sillä lukea Suomalaisia henkellisiä kirjoja varsin rentonaan (obehindradt) josta piästäisiin siitä vastuksesta, että varsin heijän tautta kustentamaan ja painuttamaan Suomalaisia kirjoja Venäläisillä nenillä.
[213] Lue meijän Tutkimuksemme (Recension) Rühsin kirjasta: Finland och dess invånare painettu Upsalan Tietomus-Sanomissa (i Upsala Litter. Tidn.) vuonna 1817, N:o 19, 22, 24, 25, 26, 49, 50 ja 51; meijän Juttelemuksemme: de Proverbiis Fennicis. Upsaliae 1818 ja Pieniä Runoja, Upsalassa 1818.
[214] Myö soamme vastapäin kuulla että v. 1821 kirjutettiin jo Norissa ja Ruohin Suomalaisissa, niin ikään tällä tavoin. Josta nähään että tämä Savolaisten puheen-murre puhutaan ei ainoastaan muualla kuin Savossa, mutta paljon laveammasti kuin ykskään muu Suomalainen puhe; ja että kuin sitä kerran kohoitettiin kirjotus-kieleksi, niin sitä tehtiin Ruijan Tunturista aina Aasian rajoillen, vähemmällä ajalla kuin neljällä vuuella.
[215] Syy tähän hitaisuuteen on ollut osittain nämät äkkinäiset nenät joilla se on kirjutettu, osittain myös, ettei tunnetak Venäjän kieltä, josta tämä keännös mahtaa olla tehty; mutta erinomattain, että olemme näinnä aikoinna olleet muista töistä niin ahistetut, ettemme ouk heri joutaneet näitä tarkemmin tiiustella. Taitaapa moni nyt jo kahtoa liian pitkiksi näitä tiiustelemisia (otettu yhestä luvusta); miten sanoisivat siitten jos oisimme koko kirjan ottaneet tutkistellaksemme.
[216] Ne molemmat ensimmäiset näistä syyttämisistä on hään ite perästäpäin antanut myöten, luulevan sillä sanallaan olevansa vakuutettu kaikista nuhtelemuksista. Mutta ei niin! Kuin ruvetaan mitään moittimaan, niin pitäis siihen tok' olla jotaik perustusta ja syytä, erinomattain kuin pietään sellaista tora-puhetta, niin kuin täss' on tehty. Sitä kolmatta syyttämistä on jo tehty toisilta ennen meitä (lue: Ueber Erwartungen im Betreffe der finnischen Sprache und ihre Litteratur, von Joh. Strahlmann. St. Petersburg, 1822.) Myö tunnemme aivan hyvin että Herra S. on syntynyt varsin Suomalaisista vanhemmista, ja pitäis seneistä osata Suomea paremmin kuin mitään muuta. Myö uskomme myöskin että se taitaa Suomea paremmin kuin myö, nimittäin Hämeen Suomea; vaan toisin puolin emme saata kaisea, että se on Savon ja Karjalan puheessa varsin äkkinäinen (jota hänen puheetkin toistaa); ja nykyisin tarvitaan Suomen-kielen tuntemiseen, että tuntea näihenkin puhetta, ilman ompi tämä meijän tietomus varsin vajoava ja puuttuva.
[217] Koska ei yhessäkään kirjanpajassa tässä kaupunnissa löyvyk niin Venäläistä neneä, niin täytyy meijän hätävaraksi ottoo Greekkalaisia.
[218] Niin e.m. kuuluu g toisinaan Venäjänkin kielessä kuin h tahi ch, e.m. sanoissa noga, nogi. Ruotin-kielessäkin sillä on monta eäntä; milloin muka kuuluu kuin k, e.m. sanoissa flygt, wigt, pligt,; milloin kuin j, e.m. sanoissa ferg, berga, göra, milloin toas kuin v, e.m. sanoissa, stuga, sugel, j.n.e. toisinaan kuuluu selittämättömänä, arvaten kuin ng, e.m. sanoissa ring, gunga, ång. Muissa kielissä tehään tätä neneä vielä luonnottomaisemmaksi, e.m. Franskan kielessä kussa kuuluu toisinaan kuin sch, e.m. gage, génie, loge; toisinaan kuin j, e.m. George, campagne, compagnon, j.n.e. ja tätä huikentelevaista sanan-neneä, jonka oikea perustus-eäntä Suomalainen ei taija kuolemaksikaan suustaan sanoa, sovitetaan väkisekkin heijän kielesehen, meijän kielen muka murtajoilta.
[219] Että muuten Tutkian tavalla pelätä, että syntyisi kielessämme muka hämmenys, jos kirjutettaisiin kahta sanaa yhellä tavalla — niin luin e.m. tässä elä, låt bli! (Käskevässä Lovessa Puuttuvaisesta Toimitus-sanasta elä, i Imperativi Modus, af Verbum Definitivum elä, älä ); ja elä, lef! (Käskeväisessä Lovessa Syntyvästä Toimitus-sanasta elän ) — on yksi turha luulo, sillä jos eivät hämmenek meitä puheissamme, niin eivät myöskään hämmenäk meitä kirjutoksessamme. Että eritavalla kirjuttoo yhtäläisiä sanoja, jotta sillä muka eroittoo heijän erinäisiä merkityksiä, on yks tyhjä neuo, joka ei maksak mitään, vaan ainoastaan matkaan saattaa liikoo vaivoo tätä mieleen juohuttaissamme. Eihään se pieni sana led, jolla on Ruohin kielässä 10 erinäistä merkitystä (nimittäin, veräjä, niveli, suku-polvi, tie, juno, ilkiä, joutui, kärsi, taluta) ja jota kuitenkin aina kirjutetaan sillä yhellä tavalla, ouk millonkaan tehnyt heijän kielessä villitystä.