[250] Tuntematoin se on kyllä nimestään, mutta hyvin tunnettu toimestaan ja työstään. Että hään vielä mahtanoon olla nuori ijältään, arvattaisimme siitä, että hään on uskaltannut hävitteä vanhoa tavattomuutta, ja yksinään siellä-maisin ruvennut harjoittamaan kielensä kirjallisesti. Luultaisimme hänen varattomaksi, jos varakkaaksikin, sillä, kummin-tahan, oisi hänellä ollut muuten huolta kyllä — ei puuttua kirjan-töihin, eikä tarvinut Bibla-Toimituskuunan painon kustentajaksi. Olkoonpa tuo miten-tahan, niin on mies tehnyt työtänsä uskollisesti, eikä ropottanut paljaan palkan tähen (niin kuin moni muu) eikä myös kunnian tähen, jota annettiin hänellen Mnemosynessä — palkan-peälliseksi. Mutta tahtoisimmo tuon arvolla tuntea — tämän hartaan, kansan valaistusta rakastavaisen, ja toellista Jumallisuutta levittäväisen miehen. Sillä, in quibus enim eadem studia sunt, eaedemque voluntates, in his fit, ut aeque quisque altero delectetur, ac se ipso. (Cicero, de Off.)
[251] Moni ehkä syyttää minua, olleeni kovin kiivas näitä tulkittaissa, ja moittineen joutaviakin. Saattaa ehkä niin olla! Sillä kuin toiset ovat kielestämme olleet varsin huolimattomat, niin minua nyt kahotaan aivan tiuskuvaksi. Monikin ehkä myös nuhteloo minua, näissä, omasta kirjuttamisestain. Tiijän hyvinkin monesti kirjuttanein tavattomasti, josta mieleni karvastuu; mutta eihään minun viheliäisyys vapautak Roamatun. Mahollinen on myös, minun tässäkin jossakussa erehtynneen; mutta jos voan puoletkaan, eli jos ies kymmeneksen, minun moitteistain löyätten perustetut, niin siinä on teillä syytä kyllä toimittamaan toisen paremman Suomennoksen; sillä Jumalan sanassa ei piek löytyä yhtäkään virhettä — meijän kautta. Mitäshän siitten sanoisitten, jos kuulisitten minun julistavan, meijän nykyisessä äsken painetussa Uuessa-Testämentissä vielä löytyvän 5 tuhatta isompata kielenvirhettä, 15 tuhatta keännös-villitöstä, ja, paihti tätä huonoa Turunpuolimmaista Suomea, lukemattomia kirjoitus-vikoja. Työ hämmästytten! Niin moar' minäkin! Mutta, se on kohta havattu: sillä jos lasketaan lukua, niin kaikki nämät minulta tässä moititut virheet tavataan jo kirjan ensimmäisen lehen puoliskolla. Nyt löytyypi Uuessa Testamentissamme 320 tällaista viheliäistä lehen-puoliskoa; kuin tätä lukua monistellaan (multipliceras) näillä 114:llä multa keksittyä virheellä (tarkoin luettu, ovat 47 Keännös-, 16 Kielen-, ja 5l Kirjoitus-virhettä — siinä on kyllä, yhellä puoliskolla!) niin syntyy 36,480 virhettä koko kirjassa. Sillä lukemisella oisi koko Roamatussa 136,231 virhettä. Enkä ouk vielä siittenkään niin mitään nimittänyt tästä vanhasta tavattomasta kirjoitus-tavasta, näistä muukalaisista kirjan nenistä, näistä joka-paikassa Turun puheen-murella katkaistun noista Toimi-sanoista, näistä monessa kohin vallan Ruohtalaisista sanan-tavoista, ja niistä hairauksista, jotka, synnytetyt eroitus-merkkien tavattomasta käytettämisestä, ovat tehneet monta monuista paikkoa selittämättömäksi; jos vielä — heitäkin kaikkia luettaisiin, niin ei oisi muuta neuvoa kuin kopioittoo koko kirjan, teillen näytteeksi. Ja tätä kielen virheillä ja villityksillä turmeltua kirjoa on jo monessa Herrainpäivässä hyväksi kahottu, monelta Kuninkaalta vahvistettu, monelta Piispasilta ja Papilta lävitek luettu ja tulkittu, on jo monta mies-polvessa käytetty kaikilta lasten- ja kansan-opettajolta, ylitek koko Suomenmoan, käytetään vieläik tänä päivänä, ja tarjoitetaan tulevillenkin ajoillen, pystytetyllä painattamisella. Ja kuin tahotaan tätä paremmaksi, onnistuneeksi ja uuestaan Suomenetuksi, niin vastataan; "ei oleva syytä kyllä, koska tätä kirjoa toella luetaan olevan niitä parhaimpia kielen-toimituksia Jumalan sanasta".(?!)
[252] Luulisin minä että monikin mieluisasti lukisi tämän avullisen kirjan, jos oisi muka kauniisti toimitettu Suomen suloisella kielellä; mutta nyt niin moni irvis-hammas moittii ehkä asiata kielensä tautta, ja saattaa sillä vielä toistakin epä-luuloon. Tätäpä minä tahtoisin esteä: minä tahon piteä asian puolta — ei tämän kehnon kielen.
[253] Tässä ei puhutak paino-virheistä, heitä eroittaa vähä kukin, ja oijaistetaan kussakin painoksessa; eikä myös kirjoitus-virheistä, joita tavataan tapansa suhteen; mutta kysymys on kielen- ja keännöksen-virheistä — ne, ne villittää ymmärrystä, ja — niitä heitetään oikaisematak. Ridiculum est, quod est dubium, id relinquere incertum; quod nemini dubium potest esse, id judicare. (Cicero, pro Murena.)
[254] Jos tarkoitamme niitä miehiä, jotka ovat Suomentaneet meillen Roamatun, niin ovat olleet Turkulaisia, rantalaisia (kustboer) ja Ruohtalaisia — ilmankos se kieli maistaa siltä?
Turun muinonen Piispa Michael Agricola (syntynyt Pernajassa, Ruohtalaisessa pitäjässä Uuella-moalla) oli iho-ensimmäinen, joka, uskon-uuistamuksemme jälkeen, toimitti meille Roamatun kirjoituksia Suomeksi. Hänen Runo-töistään (ehkä oijaistut muilta) nähhään vieläik hänen olleen varsin kehnon Suomalaisen. Jo Kouluttajana ollessaan Turussa, painutti hään v. 1548 Tukholmissa Uuen Testamentin Suomeksi, nimellä: Se Uusi Testamenti tulkittu Somen Turws, vaan prentattu Stockholmisa Amund Lauritzan poijalda. 1548, 4:o. Hään ilmoittaa ihe kirjuttaneesek Turun ja Porin liänin puheen-murrella, ja jollon-kullon, puheen puutteessa, ottaneen sanoja muistakin puheen-murteista. Vuonna 1551 painutti hään, Vara-Piispaana ollessaan, virristön (Psaltaren) eli Davidin virret, Kuninkaan Kyöstin käskyllä, joita Turun koulu-pojat, Kouluttajan Paul Juustenin sanalla, olivat Suomeksi tulkkineet kirjoitus-harjoituksissaan (vid sina stilöfningar). — Niinpä se näyttää vielä nytkin, monessa paikoin, kuin oisi koulu-poijilta Suomenettuna. Samana että seuravinna vuosinna painutti tämä toimeellinen Piispa, ennen mainitussa kirjan pajassa, muutamia luvun-kappaleita Suomeksi, Móseksen, Hannan, Samulin ja Tarinoin kirjoista, niin myös muutamia lukuja niistä neljästä jaloimmasta Ennustajasta, ynnä pienempien Ennustajoin kirjat kokonaan; mutta kansan varattomuus ja näitten aikoin rauhattomuus esti vielä kauan koko Roamatun Suomentamista.
Vasta Herroin-päivillä v. 1636 ja 1638 rukoili Suomenmoan Papis-seäty Kuninkatarta Kirstiä, soahaksensa tätä puutosta autetuksi. Luvattuaan tätä, käski hään heijät välillänsä valittamaan toimeellisia miehiä tähän työhön. Valittiin silloin Peä-Rovastia (jota siitten Piispaaksi tehtiin) Aesehillus Olai Petraeus (papinpoika Philipstaasta, Vermlannissa ) Greekan-kielinen Luettajaa (Lektorn) Oppia Martinus Stodius (jota kaksi vuotta sen jälkeen jo käytettiin laissa, ja syytettiin taikon-tekiäksi) Maskun pitäjää Rovastia Henrik Hoffman, ja Kirkkoherraa Piikkiöissä Gregorius Matthaei, jotka työskentelivät sillä innolla, että koko tätä ensimmäistä Suomenkielistä Roamattua painettiin Kuninkaallisella kustennoksella v. 1642, puolen arkin loajuuella (in folio); josta toimeesta paljon kiitettiin Suomen silloin olevaista Peä-Holhottajata Greve Pehr Brahea. Nämät oli ne miehet jotka ensin toimittivat meillen Roamatun, kussa Suomenkieltä ja kirjoitus-tapaa paljon korjattiin vanhoista virheistään.
Vuonna 1685, eli 43 vuotta myöhämpänä, toimitti jo Turun sen aikuinen Piispa, Oppia Joh. Gezelius (se vanhempi, sillä nimellä) Kuninkaan Koarle XI:sen käskyllä ja rahan avulla, uuven ja toisen painon, jota jo painettiin Turussa Piispaan omassa kirjapajassa, neljäs-osan arkin loajuuella. Koska hään siinäkin sivussa myös tahto kielen puolesta oikaista tätä vanhoa Suomen-keäntöä, niin pantiin siihen työhön Paimion pitäjän Rovastia Henr. Florinus, joka toimitti tätä muihen Oppineitten avulla. Suomen kieli ja kirjoitus-tapa tuli silloinkin paljon paranetuksi; ja kirjaa omistettiin Kuninkaallen. Tätä luettiin ja ostettiin sillä halulla, ettei ollut vielä 20 vuotta kulunutta, ennen kuin jo uuestaan valitettiin tästä Roamatun puutoksesta. Mutta silloinkin sen aikuiset soat ja muut onnettomat ajat estivät tätä. Herroin päivillä v. 1741 valitti Suomal. papis-seätös Kuninkaallen tästä heijän tarpehestaan, niin myös Herroinpäivilla v. 1744; mutta kuin ei siitä lähtenyt niin mitään, niin Turun Pappis-Neuoittelemus keksi toisen paremman neuon, jonka hänen Kirjuttelia David Deutsch ensin äkkäis'; nimittäin, että tätä uutta Roamatun painamista piti toimitettaman Suomen yhteisten kirkkoin kustentamisella. Seurakuntojen kuultua, vahvistettiin tätä peättämistä (förslag) Herroinpäivillä v. 1747. Huojennokseksi näijen kirkkoloihen kustennoksissa koottiin myös rahoja yksinnäisellä peällen-tarjoamisella. Mainittava on että Venäjän puolimmaisetkin pitäjät, kiitettävällä tavalla, auttoivat meitä tässä toimeessa, niin e.m. peällentarjoitettiin Viipurin Pappis-Neuoittelemuksen kautta 411 Roamattua, Lappeenrannan Pappis-Neuoittelemuksen kautta 186, ja Narvan Pappis-Neuoiltelemuksen kautta 11 Roamattua, joista kaikista jo eiltäkäsin maksettiin rahat, painamisen varaksi. Pappis-Neuoittelemus Lundissa lähetti 124 Talaria kuparissa, jotka siellä olevainen Moaherra Vilh. Lindenstedt, Rouineen ja Kirkkoherra Lars Lefgreen olivat antaneet, lunastamiseksi siltä Roamattuja köyhillen Turun leänissä. Ainoasti Hallitus puuttui vähin tähän asiaan, eikä tehnyt muuta, jos suostui siihen, että kirjoituspaperia, jota Hollannista haettiin tähän tarpeisehen, saatiin ilman Tulli-rahan maksamatak (lue Åbo Tidningar, v. 1778).
Soahaksensa sekä kielemme että keännöksemme paremmin korjatuksi, oli Turun Pappis-Neuoittelemus jo v. 1749 kulko-kirjallansa (genom cirkulär) kehoittanut Hiippakunnan pappis-miehiä ilmoittamaan niitä vikoja, jotka olivatten, kirjan luettaissa, löytänneet vanhasa Roamatussamme, ja johattamaan heitä omilla muistutuksillaan. Mutta eipä heistä monta kuuluna! Ainoasti juuri muutamat sisään-lähettivät muistuttelemisiansa, eivätkä nekään — jos varsin harvaat. Niistä oli Pöytäisten pitäjän silloin olevainen Kirkkoherra Oppia Anders Lizelius, jota muista piettiin juuri aika-Suomalaiseksi. Deutschin anomuksella, käskettiin häntä Turkuun jo v. 1754, painamisen aloittaissa, josta peä-toimitus uskallettiin hänellen ja Deutschillen. Heitä käskettiin: 1:siksi, oikaisemaan vanhassa Roamatussa löytyviä paino-virheitä; 2:seksi, harjoittamaan yhtämuotoista ja tavallista kirjoitus-tapoa; 3:nneeksi, tarkoittamaan Suomenkielen henkellistä luontoa, jotta välttäisivät joutavoa sanoin katkaistamista, ja heittäisivät tavattomia sanan tapoja, nouattaissa selvempätä ja toimeellisempata puhetta; 4:nneeksi, parantamaan julkinaisia keännös-virheitä, ja selkiemmällä, ja perustus-kielen kanssa sopivammalla tavalla toimittamaan selittämättömiä, kahappäin ymmärrettäviä sanan tapoja. Tätä uutta Roamatun painamista aloitettiin Piispan Brovalliuksen (syntynyt Vesteråsissa) ja Opettajan earl Abr. Clewbergin hoivauksen alla, ja lopetettiin v. 1758, Turun sen-aikuisen Piispaan C.F. Mennanderin (syntynyt Tukholmissa) johtattamisella. Tästä Roamatusta painettiin 4,500 kirjan-kappaletta; mutta mainittava on, että kahet kokonaiset värsyt pois-unoutettiin hänestä tykkänään, nimittäin Syrachin XIX Luvusta 14 värsy, ja 1: Corinth, XVI L. 14 värsy, joista toinen, jota ensin havaittiin, painettiin erittäin irtonaisella paperin-tilkulla, ja ympärillen lähetettiin jaettavaksi kullenkin kirjan ostajallen, kirjahan muka kiini-liitettäväksi.
Ei ollut 20 vuotta toas kulunutta, ennen kuin jo kaivattiin tätäkin kirjoa, niin että sitä jo v. 1776 painettiin Turussa uuvestaan, ja v. 1777 vielä Reävälissäkin, kumpaistakin neljääs-osan arkin loajuudtaan. Jos sitä silloinkin toas kielensä puolesta koskettiin, en tunnek; enkä myös mitä tehtiin näissä nyt äsken painettuissa, Bibla-Toimituksen ulos-antamia. Mutta tästä meiltä nyt tutkitusta Luvusta on arvattava, että oisi vieläkin tarpeellinen perinpohjin unestaan Suomentamaan koko Roamatun, kussa ei ainoastaan löyvyk kaikellaisia paino-virheitä, kielen-virheitä ja keännös-virheitä, mutta joka teoltaankin on tykkänään Suomennettu — ei perustuskielen mukaan, mutta Ruotin kielen mukaan; josta se on soanut ei ainoastaan tätä Ruohtalaisuutta kielessään, mutta myös nouattannt Ruotin keännöksen viheliäisyyttä, lisätty Suomalaisilla kielen-puutteilla.