Ehkä Suomalaiset eivät näillä nimillä eroittaneet päiviänsä, niin se näyttää kuitenkin kuin oisivat rajoittaneet vissiä päiviä toisista, koska hyö kuhtuivat muutamia:
Arkiloita[58] t. arki-paiviä (söknedagar, hwardagar), joita hyö pitivät työ-päivinään. Virk. argipääw, arripäiw. Lapk. arg, arga-peiwe, pargopeiwe; ja toisia:
Pyhiä,[59] t. pyhä-päiviä (Söndagar, helgedagar), joita josta kusta syystä piettiin isommassa arvossa. Virk. Pyhha, pyhhä, t. pyhhad; Lapk. passe[60] t. passe-peiwe. Isommat näistä kuhuttiin:
Juhlia[61] t. juhla-päiviä, (Högtidsdagar), ja joita koko kansa piti suurimmassa kunniassa; ja joista myö kohta tulemme enemmin puhumaan. Virk. kallis pyhha. Ilman tätä päiväin jakamista, arki- ja pyhä-päivihin, niin eroittivat heitä muutenkin lukemisellansa. Sillä ehkä Suomalaisilla ei ollut näitä 7 nyt nimitettyä päivee viikossa, niin hyö oli heillä nimitettynnä toisilla nimillä. Hyö rupesivat aina lukemaan heitä siitä päivästä, joka heillä oli käsissä, ja joka aina oli tietty [tietty, bestämd]. Tätä tekivät hyö sekä eteenpäin että taakseppäin, ja siitä saivat toisetkin nimensä, Tätä tehtiin tällä tavalla, että se päivä joka paraillaan oli kulumassa, kuhuttiin!
a) Tämä päivä t. puheissaan tänä pänä, e. päivänä, tänään (denna dag). Virk. tännä päwani, täämbä, t. täämbätse päiwani. Lapk. tan peiwai, Ungk. enapen, mà.
b) Huomenen päivä, t. huomen, huomena (morgondagen). Virk. homiko t. omiko, hommiko t. ommiko, e. hommung. Lapk. idten. Ungk. Honap, holnap, hulnap. Ostiakink. kulaengatlh.
c) Toinen-päivä t, toissa pänä t. päivän takoo, päivän peästä (öfwermorgon). Sanotaan myös Ruohtalaisten tavalla, ylihuomena. (Torniolaiset, tois huomena ), Virk. tunna homme, ylle hommen. Lapk. mangal idtatjen (huomesen perästä), Ungk. holnap utan.
d) Kolmas-päivä t. kolmanna pänä, t. toisen päivän takoo e. perästä (dagen efter öfvermorgon).
e) Neljäs päivä t. kolmannen päivän takoo, e. perästä (andra dagen efter öfvermorgon), j.n.e.
Tällä tavalla lukivat läviten koko viikon; mutta se näyttää kuin ne eivät oisi lukenna kuin kuusi päivee, tahi ainoastansa arkipäivät, ja heittäneet pyhät pois näihen luvusta, koska heille oli jo oma nimi annettunna.[62] Pyhät eroittivat viikot toinen toisistaan, ja heitäkin luettiin samalla tavalla, nimittäin: tänä pyhänä, ens-pyhanä, toissa-pyhänä, kolmanna-pyhänä, j.n.e. Että asian laita on ollut näin, on siitäkin arvattava, että Virolaiset vielä nytkin heijän päiviin luvussa ovat pitäneet tämän vanhan tavan, heitä näin nimitellä. Torstakia hyö vielä kuhtuuvat neljänneksi päiväksi, vaan perjantai joka oisi pitänuyt olla viies päivä, sai jo Saksalaisen nimen, ja sillä hämmäntyi koko heijän vanha lukunsa.[63]