Kuutaman ajan jakovat hyö taas, ikään kuin päivänsä ja kesänsä, kolmeen osaan, nimittäin:
1) Ylä-puol (Sav.) t. ylä-kuu (Häm.) e. yläkuun aika, joka merkihti sitä aikoo kuukauvessa, kuin kuu näytti meillen oikeimman puoliskonsa, tahi niin kauan kuin se oli kasvamassa, (ne kahet ensimaiset viikot).
2) Täysi-kuu, t. täyvenkuun aika, joka merkihti sen ajan kuin hään näyttäiksen meillen kokonaan, joka tapahtuu 14:tenä pänä hänen syntyä.
3) Ala-puol (Sav.) t. Ala-kuu (Häm. Turk.) e. Ala-kuun aika, joka osotti sitä aikoo, kuin hään näytti meilleh vaseimman puoliskonsa, tahi niin kauvan kuin se oli katoamassa (ne kahet viimäiset viikot).
Kuuttoin aika, jota luettiin täyvällisin 28 pänä kuun syntyä, tahi viimeisennä päivänä kuukauvessa, ei jaettukaan.
Näin jakaelivat hyö nyt kuukauvensa, ikeän kuin vuorokauvensa ja vuosikauvensa neljään osaan, nimittäin Ylä-puoleen, täysi-kuuhun, Ala-puoleen ja kuuttomattomaan, tahi neljään peä aikaan, nimittäin Ylä-kuun-, täyven-kuun-, Ala-kuun- ja kuuttoiseen-aikaan. Mutta koska kuutoin aika synnytti uutta kuuta, ja täyven-kuun aika toimitti vanhoo kuuta, niin kuhtuivatten kuun ajan-kauvet näin: uusi-kuu, yläpuol, vanha-kuu, ala-puol. Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan osanneet tarkoittoo niitä monta pientä ja erinnäistä ajan-kulua kuukauvessa, niin hyö kokivat eri-nimillä niitäkin tapailla. Kuin hyö tarkemmin tahtoivat toimittoo jonkun vissin ajan kuukauvessa, niin nimittivät sen sitä myöten mitenkä kuu heijän silmissänsä oli vajunut suuremmaksi tahi pienemmäksi. Tästä ovat syntyneet nämät sanat ja puheen parret:
Kuu syntyy, sanotaan silloin kuin ikään uusi kuu alkaa. Virk. ku luakse (kuu luoksen).[116] Lapk. mano vuotja (kuu vuotaa); 1:nen päivä kussa.
Kuu on syntynä, sanotaan koska jo uutta kuuta rupia tuntumaan. Virk. ku on lodud (kuu on luotu) t. noar kujw kui (nuori kuiva kuu) t. 2:nen ja 3:mas päivä.
Uusi-kuu, kuhutaan koko sitä ensimmäistä viikkoo kuussa (ensimmäinen neljännes).[117] Virk. noor ku (nuori kuu), Lapk. åddå mano (uusi kuu) t. siitä 1:stä siihen 7:mään p.
Kuu kasvaa, sanotaan kuin se enennöö, ja lisäytyy. Virk. ku kasvab; 4:äs ja 5:es p.[118]