Kuu on kasvanut, sanotaan kuin se on jo vajonut suuremmaksi; 6:es p.
Yläpuol, t. ylipuol kuuta,[119] sanotaan kuin se on ensimmäisen kerran puolillaan jota nähään täyvälllsin s. 8:na p. hänen syntyä. Virk. ku om tassa (kuu on tasainen) ylä-puoleksi kuhutaan koko tätä toista viikkoo, (toinen neljännes); 7:ästä, siihen 14:een p.
Ylä-kuu, kuhutaan koko sitä puolta kuuta kuin se on kasvamassa, (hänen ensimmäinen puolisko) jota luetaan 2:ksi viikko-kaueksi, eli 1:sestä p. siihen 14:neen.
Kuu täytyy, sanotaan kuin se on puolestansa täyveksi tulemassa. Lapk. mano tiewa (kuu täyvestyy); siitä 9:sesta siihen 12:neen p.
Kuu on täytynä, sanotaan kuin se on jo täyveksi tulluna; s. 13:nes p.
Vanha-kuu, t. Täysi-kuu, sanotaan silloin kuin se on jo varsin täyvellinen, eli kun ylä-kuu loppuu ja ala-kuu alkaa. Virk. vanna ku (vanha kuu) täis t. täys-ku. Lapk. tiewa t. teuwa mano (täysi kuu); s. 14:nes päivä. Täyven-kuun aika, kuhutaan koko kolmas viikko (kolmas neljännes), t. siitä 14:nestä siihen 21:neen p.
Kuu keäntyy, sanotaan kuin kuu keäntyy ylä-kuusta ala-kuhun; s. 15:nes p.
Kuu on keäntynyt, sanotaan kuin se on jo keäntynyt vähemmäksi; s. 16:nes p.
Kuu on haavattu, sanotaan (Torneossa) kuin on kuusta ikään kuin palainen jo pois kulunna. Virk. ku on lattergunne (kuu on syrjäinen, kantig, latukkainen); siitä 17:estä siihen 20:neen p.
Ala-puoli, t. ala-puol' kuuta sanotaan kuin se on toisen kerran puolillaan, jota nähään täyvellissä s. 21:nä p. hänen syntyä. Ala-puoleksi kuhutaan koko neljäs viikko (neljäs neljännes); t. s. 21:stä siihen 28:neen p.