Ala-kuu, kuhutaan koko sitä puolta kuuta, kuin se on katoamassa (hänen toinen puolisko), jota luetaan 2:eksi viikko-kaueksi, eli 15:nestä siihen 28:neen p.
Kuu katoa, sanotaan kuin se vähenöö. Virk. ku kahheneb. Lapk. mano qwuosgna (kuu sotkeuntuu); s. 22:nestä siihen 25:neen p.
Kuu on kavona, sanotaan koska kuu on lakanut kuumottamasta; s. 26:nes p.
Kuun pohja, t. perä (t. Torneossa jama ), sanotaan koska on kuuton aika. Virk. vanna ku pohhi (vanha kuu-pohja); siitä 21:nestä siihen 28:neen p.
Kuu on kannallansa, sanotaan kuin on vielä vähä jälellä tätä vanhoo kuuta; s. 27:nes p.
Kuun vaihet, t. vaiheus, kuhutaan sitä aikoo, kuin on kahen kuun välillä, tahi sitä joka kuluu siitä kuin vanha kuu on loppuna, ja ennen kuin uusi kuu alkaa, eli kuin kuu keäntyy ala-kuusta ylä-kuuhun. Lapk. mano kaska (kuu kesken).
Näitäk nimitäk, sanotaan myöskin:
Kuu on pa'an sankalla, kuin se on sankan näköinen, niin kuin se monestin näyttääksen nuon ylä-kuun alussa, eli 1:senä ja 2:sena päivänä, siitten kuin se on tullut näkyvillen.
Kuu on mahallaan, (Torneossa, Sian mahalla), sanotaan kuin ei hänestä nävyk muuta, kuin se ylimmäinen piiri, eli kuin se on vempelen näkönen. Joka myöskin toisinaan tapahtuu yläkuussa, nuon 3:mantena t. 4:jäntenä p.
Kuu on selällään, sanotaan kuin ei hänestä nävyk muuta kuin se alimmainen reuna, ikään kuin alaspäin pantu luokki. Joka välisten tapahtuu nuon 24:nä p. ala-kuussa.