Kasteheesen kauniheeseen, Niin kuin kiärmeet kiännellessään. Silmät mustat ja uhkavat, Lausutkohon laupeutta; Yksi Marsin mahtavainen, Toinen Kyprin kyynö-silmä, Että yhtä pelättäisiin Toista toivon taottavaksi. Tiepäs posketkin punaiset, Untuiset, niin kuin omenat,
Tieppas (jos sa tehä taijat) Punakkaat kuin kainun Aidun Mutta huulet, enmä tiijä Mitenk' niitä tehtäneeni. Tie heit' Peithon pehmiämmät. — Sanalla, niin olkon kuva Kieletöinä, kielellissä.
Kasvoin alla olkoon leuka. Elfin luuta valkoisempi, Kauniimp' kauniimman Adónin. Tie hänelle Hermen rinta, Kahen kätensäkkin kanssa. Reijet niin kuin Polydeúkon, Ohimmat, kuin Dionysion.
Tieppäs reijet pehmiäiset, Tuliset, ja ylemmäksi Kainummatkin kaunukaiset! Venus heitä halajaapi. — Sull' on konsti kohtalainen, Kosk' et saata selkeä tehä; Sepä paras paikoistahan!
Vieläkös jaloist' nimitän? Ota maksuis mieltäis myöten! Kuappa kumoon päivän kuva, Pane Bathyllusta siaan, Ja jos Sámohon samoisit, Tieppäs Phoibos kuin Bathyllos.
XI.
PIÄSKYISESTÄ.
33:nees Ode.[157]
Sie pieni piäsky kulta, Kuin tulet kesäll' tänne, Ja peseis tiiustelet; Vaan talveks' mänet jälleen, Niilen ja Memphin luokse. Mutt' Eros sytämmeini Pesänsä aina panee. Jo halu yksi lentää, Yks' munaks' kohta joutuu, Yks' kuiskaa kuoressansa. Yks' kumu aina kuuluu Poijilta piiskuwilta.
Ne vanhemmat Erotit, Hyö nuoret kasvattaavat; Ja jotk' on kasvanneita, Jo hautoavat toiset. Mitäs mä tehä taijan? Sill' sellaisii Erotii En saata kajotella.