XII.
OMISTA NIMIKOISTAAN.
(32:nees Ode).[158]
Jos puussa kannat kaikki Lukea uskaltaisit, Jos tiijät lainneen teitä Merellä miärätellä, Niin tien sun tietäväksi Minunkin Nimikoistain
Jos alotat Athénist', Niin suat kaks'kymmenettä; Ja lue viis'toist' siihen. Kokoo siit' Korinthist', Yks joukko, jok on siellä; (Sep' on Achaijan muassa, Joss' on valitut vaimot). Lesbost' luveppas siitten, Ja Jóniahan asti, Ja Káriaan ja Rhódoon, Kaks' tuhatt' tuttavia. "Mitäs"? — Lueppas vielä!
Ei ouk viel' Syyrit lu'ussa, Eik' kanaiset Kanópost, Eik' Krétasta, kuss' Eros Kyll' huiskaapi kylissä, (Jossa suat mieltäis myöten). Tokk' luvetatkos vielä Gádin myös tuolla puolla, Baktriosta ja Indist', Kuss' on mun kultaisia?
SANAUS.
(NOSSILTA).[159]
Vieras, jos Sapphoa nähäkseis soisit, Charíteisten kukkaa Käy Mityléneen, kauniimmaan kaupunkiin ast'; Sano, ett' Lokreisten moa myös synnytti hänelle Siskon, Nimellä Nossis; Runojoin nimikko. — Mää!
G—nd.