KIÄNNÖKSIÄ SAPPHOSTA.

Ne vanhan-aikuiset kirjasepät ja opinkäsittäjät ovat kilvottain kiiruhtaneet, että ylistää ja kunnialla osottaa Sapphon kuuluisaa nimeä,[160] eikä meijän aikuisetkaan ole laiminlyöneet että juohtelemuksillansa johtattaa hänen muistoa, ja hänelle uhrata kiitoksen ja rakkauen lahjoja. Niin kuin Anákreon oli rakkauellansa onnellinen, niin oli Sappho rakkauessansa varsin onnetoin. Tämän tulen-tuimuus ilahutti yhen syvämmen, vaan poltti toisen. Hänen laulut lausuuvat meillen laupeuellansa siitä raskaasta rasituksesta, jolla rakkaus runteli hänen ruummiinsa, ja järskytti hänen jäseniä; joihen väsyttäissä hään oli veikistymässä ja henkestymässä, ja joka viimeinkin suattoi häntä kuoleman portahallen. Mutta merkillisempi hään on siitä suloisesta runon-sukkeluuesta, siitä varsin valitusta ajatuksesta, joka jokapaikassa hänen runoissa on silmin nähtävä. Hänen runon-töissänsä ja laulunliitoksissa ovat sanat ainakin hyvin sovitetut, ja puheet pujotut.

Sappho eli nuon 70 vuotta ennen Anakreonia, tahi lähes 600 aastaikoa ennen Kristuksen syntymistä.[161] Hään oli jo nuorena Neitona lahjoitettu niillä antimilia, joilla hään hilpiämmällä i'ällänsä tuli moailmassa mainituksi. Hään oli syntynyt Mitylénessä, Lesbon suaren piä-kaupunkissa. Herodoton ja Ailianon puheen perästä, niin hänen isansa nimi oli Skamandronymos, ja hänen äitinsä Kleis. Hään tuli jo aivan nuorra naituksi Kerkolan kanssa, yhen rikkaan asukkaan Andron suaresta, jonka kanssa hään synnytti tyttären, jonka hään pani äitinsä kaimaksi. Mutta jos Sappho aviossansa oli onnellinen, niin hään myöskin sen perästä tuli monta onnettomaksi. Hään joutui jo nuorena leskeksi; ja otti silloin opettaaksensa nuoria neitoisia ja vallasväin tyttäriä, joita hään neuvomisella ja taivuttamisella tahtoi suattaa julkisempaan valistukseen, kuin tavallisesti oli laita. Tätä tehessä, harjotti hään heitä myöskin runontaivuttamisessa ja lauluin laulamisessa, joka näissä maissa oli aivan suuren arvon ansaitseva. Vaan sillä välillä hään itekkin tuli kuuluisaksi hänen runonteoistansa ja lauluin laitoksestansa, jotka levitteessään teki hänen kunniansa aina kuuluisammaksi, ja hänen nimensä juuri julkisemmaksi. Mutta se tapahtui hänelle niin kuin monellenkin, että siitä sikisi vihat ja vainot. Moni oli joka katehti tätä hänen kunniatansa, ja vaimon-kateus on kaikista kauhiin. Monet moittivat häntä, monet myös soimaisivat ja panettelivat, ja hään tuli jo viimeinkin kotoonsa kajotetuksi. Suuri oli suru tuokin, vaan hänen murheet tulivat vielä mustemmaksi, koska rakkauskin rupeisi häntä raukkoo rankaisemaan. Phaon oli yksi nuorukainen, jonka nuoruus ja ihannaisuus oli jo monelta mielen viennyt, eikä Sapphokaan ollut hänestä varsin vapa. Tiesi hänet mikä häntä lie häneen niin sytyttänä, sillä siitä päivästä hänellä ei eneä ollunna yön eikä päivän rauha. Mutta Phaon ei meltynyt häneen, vaan läksi purjehtimaan Siciliaan. Kauvan koitteli Sappho että hellällä kirjuttamisellansa, puheen suloisuuellansa, ja lauluin-laupeuellansa vietellä ja houkutella häntä sieltä takaisin; mutta kaikki hänen rukoukset ja Runon-ruikuttamiset [Elegier, sorgeqwäden] kävivät tyhjäksi. Murhe ja kateus, suru ja luulo sytyttivät nyt hänen syväntä, ja hään oli aivan helläluontoinen ja pehmyt-syömminen, että kärsiä heijän vaikutoksia. Hyö löivät häntä muahan juuri martahasti; ja hänen vihamiestensä vihat, ynnä maamiestensä manaukset vaikuttivat välttämätä tässä vaimo-rukassa hänen onettomuutta. Murheissansa mäni hään mehtään, ja Leukadion korkealta vuorelta heittiin meren syvyyteen; ja lopetti näin ouvolla tavalla sekä murheensa että elämänsä. Nyt vasta rupeisivat hyö häntä kunnioittamaan hänen koti-kylässänsäkin, ja Lesbon tyttäret kilvoittelivat kiitoksellansa häntä ylistämään. Hänen kuva pantiin kaupunkin rahoin piälle, ja häntä palveltiin niin kuin saaren emäntee (öns skyddarinna). Hään oli ollut mustakulmainen, pieni ja hoikka, ja hänen palavat ja viekkaat silmät ovat tuiskuttaneet tulta ja rakkautta. Jos kohtakin hään ei ollut korea ja ihana näöltään, niin hänen tavat ja taijot tekivät häntä sekä hänen käytöksissä että toimituksissa aivan suloiseksi. Sekä näistä hänen menoistansa että siveyestänsä, mutta erinomattain hänen Runon-teoistansa ja sukkeluutestansa, on hään tullut kuhutuksi siksi kymmeneneksi Runottareksi (skaldinna, sånggudinna, en av Muserna). Ja jos hään rakkauessansakin oisi jollon kullon viheliäiseksi joutunut, niin eihään se ollut ensimäinen, eikä taas viimeinen, jonka rakkaus on rauaissunna. Se oli tämä hänen halaus ja helleys, joka teki häntä kuoltuansakkiin kuolemattomaksi. Hänellä sanotaan olleen kolmet veljestä Larichos, Eurygios ja Charáxes; joista ne ensimmäiset ovat hänen lauluissansa tullut ylistetyiksi, vaan se viimeinen moitituksi ja nuhteltuksi hänen käytöksestänsä, koska hään mielytti ja piti portonansa yhen Naukraton kaupunkista otetun hyvänäköisen tytön, nimeltä Dorika. Nämät Sapphon nuhtelemukset, kuin myös hänen omatekemät laulut, jossa ei suinkaan mitään siveyttä vastaan sotivaa pitäis löytyä, ovat otetut toistukseksi niitä vasten, jotka kelvottomilla puheilla ja soimauksilla ovat tahtoneet häntä alentoa.

Hään on kirjuttana: 1) 9 kirjoo Veisuja, — lyriska sånger, ja ilman sitä. 2) Hiä-lauluja, — brudsånger. 3) Kiitos-virsiä, — lofsånger. 4) Suru-runoja, — Elegier, sorgeqwäden. 5) Sanauksia, — Epigrammer. 6) Erinnäisiä-lauluja, — varianta sånger. 7) Jambiloita. 8) Arvotuksia, — Charader. 9) ja ehkä monta muutakin. Nämät kaikki ovat kaonneet ja hukkaan joutuneet, ja heistä ei ou muuta jälellä kuin kahet Odit ja muutamia sanauksia, jotka muihen kirjoista ovat käsittäneet, ja joita usseemmittain liitetään yhteen Anakreonin lauluin. Hänen sanotaan myös ensin tehneen ja valmistaneen yhtä erinomaista kanteletta, joka siitten hänen maassa pietiin parhaina soitto-neuvona. Niin myös on hään runontöissänsä varteen ottanut, yhtä äkkinäistä ja erinäistä luatua varsyn mittauksessa, joka hänen perästä vielä nytkin kuhutaan Versus Sapphicus. Hänen värsyt ovat muka viis niveliäiset, joihen ensimäisessä nivelessä on Trochaeus, toisessa Spondéus, kolmannessa Dactylus, ja neljännessä ja viiennessä taas Trochaeukset. — Se on aivan työläs ja ehkä mahotoin että sovittaa meijän kieltä tällaisiin mittauksiin. Myö olemme kiäntäissämme tehneet heitä nivelittäin ja polvittain Sapphon mukaiseksi, vaan lovistamus [skansjon] on toinen tykkänään. Meijän kieli vaatii että heijät lovistetaan Dactylittain; tahi piamittain kuin kuus ja viis-nivelökset. Yhteen Sapphoiseen vaihokseen luetaan kolme Sapphon värsyä, ja yksi Adónikon.[162] Muutoin on yks toinenkin tyttö Sapphon nimellinen, elänyt hänen ajallansa Lesbossa, joka oli Eresiasta kotoisin. Ei sekkään ollut Runon-töissä taipumatoin. Hänen luullaan olleen kevyt-mielinen ja huikentelevainen luonnostaan; josta moni on ehkä nykyisin luullut sitä sanottavaksi Mitylénen Sapphosta jota puhuttiin muka tästä.

1.

APHRODITEKSELLE.

HYMNI.[163]

Autuas Vaimo, kaik'haltias taivaan! Taivahan Lapsi, moniviekkainen Vénus! Avuksein huuvan! Ei suruks', ei murheeks' Kiännä mun mielein!

Tuleppas tänne, ja Runojain kuule! Kuulithan muinon — kosk' luoksein mun tulit; Heittäin sun isäis ihaista majaa, ja Kultaista kotoo.

Valjaissa, varpuseis vetivät vaunuis, Siivilläns, pimeitä pilviä myöten Tulivat taivaasta, kiiäten ilmoo — Ikään kuin nuolet.