(Katkaistu isommasta Runon-aineesta, kuhuttu: "Joukkahainen").[274]
Päivä oli pilvessä, Pimeytti tiellä; Eikä kukan silmässä Tuntui märkä vielä. Tuuli horjui honkikoissa, Puistel' hirren päitä; Suet vuorten louhikoissa Ulvoi myrsky-säitä.
Hepo jouksi jouvusti — Suihtet valui suusta. Hiisi hirvitt' ouvosti, Kahto kustaik puusta. Karjalainen välistänsä Kiiruhteli Ruunaa. Husso, hänen jälestänsä, Lenteil tuppi-suunna.
Husso huusi, huikkais: "Herra! — mikäs tuota? Joka tuli luikkais', Juoksi pitkin suota? Syltä otti astussa! … (ja Rosmot liikkuu näissä) Puukko sill' oil taskussa, ja Aseh kova käissä!"
"Tarka silmä sulla! Korvainkin on tarka — Hyvä syvän mulla! Mutta varsin arka… Tuolta tuloo aijan takoo! Hiirakkain jo karkaa …. Lähkee Herra kulta pakoon! Lähe Herra parka!"
"Häpiä ja huuti! Ohaan miessä meissä. Niinpä teköö muuti Kuin on kova eissä! Herra Kiesus! … mikä Miesi! (Silmät minun petti'!) Jänis oli — — Lempo tiesi! — Jo sen jalat jätti" …
"Hyvä syvän sulla, Mutt' ei ollut mieltä! Joutapahan tulla — Enkä mänek tieltä. Jos ois joussein — pirun pukki! — Minun taikkaat nuolet … Oisin pannut mahais puhki! Läpi perän puolet."
* * *
Päivä oli pilvessä, Pimeytti tiellä; Eikä Huson silmässä Tuntu unta vielä; YÖ se illitt' silmillänsä, Musta niin kuin pirko; Hiisi vihels' pillillänsä, Mutt' ei mitään virko.
"Hepo, kappas, minnek, Joko pyrit tieltäis? Vielä vainen sinnek Tekisi sun mieltäis? — Etkös kuulek korvettava! (Pahuus, kuin ei viänyk) Seiso, Susi! Karhun pala! (Eipä juutas kiänyk)."