"Herra kultas, malta! Jo nyt miestä viijään … Autas!" — "Mikä valtaa?" "Hepo …. enkä tiijä, Noijat teällä ovat lässä, (Joko liennöön sielläik?) Hepo hurja seisoo tässä, Eikä nousek tielle."
"Onhan suihteet suussa, Keppi miehen käissä! On! — vaan vika muussa — aikaus on eissä. Siottu on Ruunain kiini. Seisoo joka jalka. Voahessa on varsain niini, Sepä Hiijen palkka!"
"Nouse moahan lurjus! Mitäs minä taijan? Hepo seisoo. — Nurjin Kahtoo läpi äijän. Raon läpi meäräksi ois Pujkahtella tuonek. Vetin sormein veäräksi. Voi! … Pakottaapi suonet" …
"Niitty hyvä tiellä; Eikä suihteet suussa — — Kas pakana! vai vielä … Murehtin jo muusta. Hepo luuli: nälässäin, mä Tahon mahain täynnä; Lurjus, jok'on selässäin, tuo Oisi hyväik käymään."
* * *
Matka joutu välleen, Jo oil puoli verran — Mutta Husso jälleen Avais suutaan: — "Herra! Jo on kylä! — korvassani Kuuluu piska rukka. — Haukuu koira korvessakin, Kylä, kussa kukko!"
Tuiskut kävi tuimasti, Ryöpyi yhtä peätä; Myrskyt riehui huimasti, Heiti hyytä, jeätä. Joukkahainen nuttuansa Kiinitteli vyöllä. Husso lopett' juttuansa, Juuri syvän yöllä.
Parta oli hallassa, Huuhtehessa huulet. Sopat, lumen vallassa; Turpa, vasten tuulet. Satula oil sula eissä, Takana oil jeässä; Keihät oli kunkin käissä, Rauta-lakit peässä.
G—nd.