Hänellä ei ollut aikaa sanoa enempää, sillä kellarin ovelle kuului joku jyskyttävän sisältäpäin.
Kauppamies riensi avaamaan, ja muuan mies, asestettuna hampaitaan myöten, tuli näkyviin.
Vaihdettiin muutamia sanoja, jotka epäilemättä olivat tunnussanat, jonka jälkeen viimeksi saapunut puuttui puheeseen.
"Kaikki on valmiina, onko tie vapaa?"
"On!" vastasi kauppamies.
"Silloin on tunnin kuluessa Braunsberg käsissämme!" lausui soturi iloisen luottamuksen ilmeellä.
Hän laittautui rientääkseen jälleen pois kellarin ovesta, kun pater kysyi tyynellä ja kylmällä äänellään:
"Onko kenraali leirissä?"
"Ei", vastasi soturi, lisäten: "mutta hän saapuu yön kuluessa."
Seurasi hetkisen hiljaisuus, jollaikaa soturi odotti, mitä paterilla olisi vielä sanottavaa. Tälle osotettiin jotensakin suurta arvonantoa kaikkialla, missä hän näyttäytyi.