Kummastuksekseni tunsi onneton minut. Tapaukset tuona päivänä, jona minä otin hänet kiinni ja pater Josef hänet sitten vapautti ainoastaan heittääkseen vielä kovempaan ja lisäksi julmempaan vankeuteen, olivat elävästi painuneet hänen mieleensä, ja hänellä oli ollut niin hyvää aikaa muistella niitä samoin kuin niiden henkilöiden piirteitäkin, joiden kanssa hän oli silloin tullut johonkin kosketukseen, että hän tunsi minut heti nähtyään.
Hän tarvitsi hetken aikaa tyyntyäkseen. Ruumiin voimat olivat suurimmassa määrin riutuneet, ja hän muistutti enemmän kuollutta kuin elävää. Suuret silmät tähystelivät aivan kamalina kuopistaan, ja kalpeat kuihtuneet kasvot kuvastivat sellaista katkeruutta, joka tuskin voisi hälvetä.
"Sanot tulevasi minua vapauttamaan", olivat hänen ensimäiset sanansa. "Silloin täytyy tämän päivän olla merkillinen päivä, sillä sinä et ole ensimäinen, joka tuot minulle sen ilosanoman, että saisin vapauteni takaisin…"
"Kuka muu kuin minä sinulle on sitten puhunut sellaisia sanoja?" kysyin tarttuen hänen käteensä.
"Synkkä pater ensin, ja äsken oli hänen lähettiläänsä täällä ilmottamassa, että minulla oli odotettavissa suuri ilo, jota en voinut aavistaakaan…"
Minua kummastutti se mitä kuulin, enkä minä tiennyt mitä ajattelisin. Olisinko siis tehnyt väärin pateria kohtaan? Ei, se ei ollut mahdollista; tässä täytyy piillä jonkun pirullisen juonen. Sen laita sai kuitenkin olla kuinka tahansa, nyt en aikonut päästää tilaisuutta käsistäni, varsinkin kun minulle kävi selväksi, että juuri täällä, tässä huoneessa, pater Josef aikoi päättää työnsä.
"Hänen lähettiläänsä oli täällä?" kysyin. "Tunnetteko miehen?"
"Hän on Marienburgin suntio, ja minä tiedän, että hän on pater Josefin kätyri."
"Ja uskotteko itse vapauteen, jonka nämä miehet ovat teille luvanneet?"
"En usko mihinkään tässä maailmassa! Oi, jospa vapaana ollessani olisin ollut luja ja olisin voinut pontevasti torjua ensimäiset viettelevät kuiskutukset, jotka veivät minut yhä kauemmaksi ja kauemmaksi pois ainoasta oikeasta. Mutta minä olin heikko, ja viettelys saapui kauneimmasti hymyillen, saapui rikkautensa koko loisteessa, ja tämän ihanuuden ja rikkauden saavuttamiseen tarvittiin niin vähän, oi, niin vähän, ainoastaan sana, yksi ainoa sananen…"