Mutta kauan emme viipyneetkään.
"Nyt on tie auki, ei ainoastaan vapauteen, vaan elämään", sanoin minä mykkinä katseleville vastavihityille.
Eikä kestänyt kauan, ennenkuin me kaikki neljä seisoimme linnansillalla.
Mutta mikä näky kohtasikaan meitä siellä!
Kaupunki oli ilmitulessa, ja liekit leimusivat taivasta kohden. Hälinä ja huudot ja sekamelska lisääntyi, kun samassa kuului pöyristyttävä pamahdus siitä osasta, josta me olimme äsken lähteneet. Nousi paksu savupatsas, ja kivensiruja satoi satamalla ympärillämme.
Pater Josefin miina se näin räjähti, mutta se räjähdytti hänet itsensä ja hänen apulaisensa sen jalokiven sijaan, josta hän oli puhunut kauppamies Josefille ja puolalaiselle ratsumestarille.
Tarkotetut uhrit, niin hyvin kuningas kuin rikas perijä ja hänen rikas morsiamensa, olivat pelastetut.
* * * * *
Pietari matkusti sitten morsiamensa kera Ruotsiin, jossa hänestä tuli sangen arvossapidetty mies; hän saavutti aatelisarvon ja muita kunnianosotuksia.
Hänen äitinsä, vanha lempeäsilmäinen leski, sai kaipauksensa ja toivonsa täytetyksi, ja siitä pitäen olin minä aina tervetullut vieras hänen luoksensa samoin kuin vieläkin olen hänen poikansa luo.