Tämä sai todellakin nostaa enimmän osan sisarensa suuresta perinnöstä. Sisar eli ja kuoli Puolassa, erillään maailmasta, melkein nunnaelämää. Kuitenkin kirjotti hän silloin tällöin kotiin veljelleen, ja viime hetkinään pyysi hän äitiään antamaan hänelle anteeksi kaiken surun ja huolet, joita tällä oli ollut hänen tähtensä. Sentähden verhoutui hänen muistonsa lieventävään sovituksen huntuun.
Urhoollisen Koniecpolskyn ritarillisuus se oikeastaan toimitti köyhälle ruotsalaiselle hänen sisarensa suuren perinnön.
11.
Tanskan prinssin nauharuusu.
Olimme leirissä Dirschaun luona kesällä 1628, niin, olimme siellä kohta juhannuksen jälkeen. Kuningas meni ensin Mendeä vastaan, mutta kääntyi sieltä Danzigiin, josta hän vetäytyi Dirschauhin, ensin hävitettyään useampia vihollisen sotalaivoja Weikselmündessä.
Danzig sai sillä kertaa aivan odottamattoman liittolaisen säistä ja tuulista. Tuskin muistan toista sellaista sadekesää kuin oli sinä kesänä. Koko kesä- ja heinäkuun satoi lakkaamatta, ja ukkonen kävi vähän väliä. Danzigin edustalla jyrisi se kilvan kenttätykistön kanssa, ikäänkuin siellä ylhäällä käytäisiin yhtä tulista taistelua kuin täällä alhaallakin. Tuskin oli ehtinyt nähdä savupilven lomasta välähdyksen, kun toinen jo leimahti ylhäältä, ja kun hehkuva kuula sattui amiraalilaivaan ja tunkeutui alas ruutikammioon, niin että kaikki tyyni kamalasti pamahtaen räjähti ilmaan, oli kuin syvyyden lähteet olisivat puhjenneet ja taivaan ikkunat auenneet valaakseen uuden vedenpaisumuksen syntistä maailmaa hukuttamaan.
Tämä lakkaamaton sadesää, joka velloi kaikki tiet ja polut pohjattomiksi ja valeli vesiperäiset alamaat niin tulvilleen, että näki vain pelkkiä laajoja järviä siellä, missä oli tottunut näkemään kukkivia ja viheriöiviä niittyjä ja aaltoilevia viljapeltoja, sekä pakotti maalaisväestön hakemaan turvaansa lähimmiltä kukkuloilta ja kaupungeista — tämä pakotti kuninkaan pysymään paikoillaan Dirschaussa ja toistaiseksi jättämään mielestään kaikki sotaliikkeet. Oli huolestuttavaa muonavaroihinkin nähden. Ja tuli yhä pahempaa eikä parempaa. Upseerit, jotka kolmekymmentä vuotta olivat palvelleet sotajoukossa, eivät sanoneet muistavansa mitään sellaista. Tähän vaikutti suurelta osalta se, että vihollinen hävitti peninkulmia laajalta omaa maatansa. Kun me sitten aloimme mennä eteenpäin, kulimme kuin erämaata myöten. Joukko-osastot, joita lähetettiin ympärinsä etsimään ja hankkimaan muonatarpeita, menivät kolmentoista peninkulman päähän Puolan pääkaupungista, Warsovasta, mutta löysivät ainoastaan tyhjiä asuntoja.
Kuninkaan omassa pöydässäkin juotiin ainoastaan vettä. Silloin osattiin antaa vedelle arvonsa, ja samoin oli leivän laita. Sitä täytyi kulettaa pitkät taipaleet, ja se vähä mikä tuli perille, ei riittänyt pitkälle, vaan ainoastaan nälän kiihdyttämiseen. Se oli vaikea aika, mutta voitettuja vaikeuksia on suloista muistella. Ollessamme leirissä Dirschaun luona saapui Tanskan kuninkaan tallimestari leiriin kahden satuloidun hevosen kanssa, jotka kuningas Kristian lahjotti autuaalle kuninkaalle. Ne olivat kaksi pulskaa elukkaa, ja loistavat suitset ja satulat osottivat, että Tanskassa oli päästy kappaletta pitemmälle kuin meillä kuninkaan kapineiden koristelussa. Tallimestari otettiin ystävällisesti vastaan ja sai sitten kuninkaalta hänen muotokuvansa ynnä noin 500 dukaatin arvoiset kultavitjat. Hän oli ollut kuningas Kristianin mukana Saksassa sodan aikana ja siellä saavuttanut kunniaa urhoollisuudellaan ja kylmäverisyydellään. Kun kuninkaan hevonen kaatui hänen altaan onnettomassa taistelussa Lütterin luona, antoi tallimestari hänelle omansa sijaan ja pelasti sillä tavoin kuninkaansa hengen.
Kuulin autuaan kuninkaan tavallisella hyväntahtoisella ja ystävällisellä tavallaan puhuvan tallimestarille tästä tapauksesta ja ylistävän häntä.
Kuitenkin oli tämä vain alku eräälle toiselle kohteliaisuudelle kuningas Kristianin puolelta. Ah, kun silmäilen takaisin niihin päiviin ja mietin, kuinka pieni ja vähäpätöinen kuninkaamme oli, kun hän ensin pääsi valtaan, ja kuinka korkealle tanskalaiset silloin kohottivat päänsä eivätkä tahtoneet sallia pienintäkään tinkimistä Elfsborgin lunnaista, joiden tähden koko Ruotsi huokaili — kun ajattelen sitä ja vertaan, millaista sitten tuli ja kuinka asiat vähitellen muuttuivat, niin että onni ja menestys seurasi autuasta kuningasta ja Ruotsin aseita ja kohotti hänet korkeimpaan kunniaan kaikkien kuninkaiden ja ruhtinasten joukossa maailmassa, silloin saa sydämeni siivet, ja minä toivoisin kuten tämä suuri kuningas voivani oiken nöyrryttää mieleni Herran edessä ja antaa hänelle ylistyksen ja kunnian. — Niin, ne olivat vain alkua nuo mainiot hevoset, jotka tallimestari Wenzel Rotkirch toi.