Jalon suuttumuksen liekki leimahti rekryytin silmissä ja hänen punastuvilla poskillaan. Hänen huulensa liikkuivat. Kenties olisivat nämä loukkaavat sanat saaneet hänet puhumaan; mutta samassa tukittiin kapteeni Rutgerin suu ja hänet tehtiin mahdottomaksi sekä näkemään että kuulemaan.
Pitkätukkainen kuvatus otti vauhtia ja oli pontevalla hyppäyksellä tuossa tuokiossa kapteenin takana hevosen lautasilla. Ennenkuin tämä tiesi mitään, sai hän lyönnin päähänsä, niin että hatunkoppa painui luttuun, ja heti sen jälkeen vedettiin tumma ja suurehko hilkka, jollaisia naiset pitävät, hänen päänsä ylitse ja solmittiin hänen kaulansa ympäri.
Kaikki seisoivat kuin lumottuina, ja ensi tuokiossa ei kukaan nähnyt näytelmässä mitään hullunkurista. En edes minäkään voinut vetää hetken vakavuudessa suutani hymyyn täydelliseen toimettomuuteen saatettua kapteenia nähdessäni. Vasta jälkeenpäin, kun voi tyynesti muistella kaikkea järjestään ja olin nähnyt koko seikkailun lopun, saatoin nähdä tapahtuman hassuuden ja sille makeasti nauraa.
Kapteeni Rutger ei itsekään voinut aluksi käsittää mitä hänelle tapahtui. Hän pyyhkäisi molemmin käsin silmiensä editse, ikäänkuin nämä olisivat äkkiä kadottaneet valonsa, hän pyöräytti hevosensa ympäri, hänen kuultiin päästävän kovan huudon, mutta mikään ei auttanut.
Entä kummitus sitten?… Niin, kummitus oli kadonnut.
Kimakasti ulvahtaen, joka muistutti mieletöntä naurua, hypähti pienokainen hevosen lautasilta maahan. Kaikki väistyivät syrjään, ja nopeammin kuin kukaan voi ajatellakaan oli hän ehtinyt hevosensa luo ja kiiti pois, niin että näkyi vain liehuva musta tukka, joka suli yhteen hevosen harjan kanssa.
"Mitä tämä merkitsee?" kuului samassa väkijoukon takaa kuninkaan ääni.
Hän oli aamuratsastuksellaan nähnyt ratsukomppanian rivissä ja ihmisjoukon ympärillä sekä suunnannut matkansa sinne. Häntä seurasivat herra Johan Banér ja sotamarsalkka Herman Wrangel ynnä tanskalainen prinssi ja vieraat kreivit.
Ihmiset syöksyivät syrjään, ja kuningas ratsasti esiin kapteeni Rutgeria kohden, joka joutui yhä enemmän ymmälle kuullessaan kuninkaan äänen.
Kuningas, joka heti näki, ettei tässä voinut olla kysymys mistään sotakurin rikkomisesta miehistön puolelta, purskahti nauruun nähdessään pyöreän kapteenin, joka teki epätoivoisimpia ponnistuksia vapautuakseen vieraasta päähineestä.