"Mitä se merkitsee, kapteeni?" kysyi kuningas vielä vakavammin kuin ennen. "Ettekö tiedä, kuinka se on tapahtunut?"
Jos joku on milloinkaan nähnyt kapteeni Rutger von Schwitzin kalpenevan, niin tapahtui se tällä hetkellä, mikäli tätä sanaa voi käyttää niin kuparinpunaisista kasvoista kuin hänen.
"En, teidän majesteettinne", alkoi hän, "tahdon palvella halvimpana kuormastopoikana everstini rykmentissä, jos tiedän sen… Istuin tässä hevoseni selässä, istuin tässä, ja istuin oikeutta… oikeutta vakavassa asiassa…"
"Oikeutta!" keskeytti kuningas kummastuneena. "Mitä sillä tarkotatte? Oletteko unhottanut tai ettekö tunne sotasääntöjäni? Tarkotan, ettei ratsumiesoikeutta saa istua rykmentin everstin olematta läsnä."
Kapteeni Rutger paran osaksi tuli yhä pahempaa ja pahempaa. Kuninkaan sotasääntöjen mukaan, jotka ensi kerran luettiin Årstan niityllä vähän ennen sotajoukon nousemista laivaan purjehtiakseen meren yli Riikaan, olivat kaikki rikokset, jos ne olivat raskauttavampaa laatua, tutkittavat ja tuomittavat ylioikeudessa, jossa valtiomarski tai sotamarski oli puheenjohtajana, ja jos ne olivat helpompaa laatua, alioikeudessa, jossa sen rykmentin eversti, mihin rikollinen kuului, oli puheenjohtajana. Tätä alioikeutta sanottiin rykmentinoikeudeksi jalkaväessä ja ratsumiesoikeudeksi hevosväessä.
Majesteetinrikokset, valtiopetokselliset salaliitot, rikokset korkeampaa päällystöä vastaan, rikosjutut, joissa syyllinen tuomittiin menettämään henkensä, jäseniään tai kunniansa, kuuluivat ylioikeudelle, ja kun sen oli kokoonnuttava, lähetettiin torvensoittaja toitottamaan kaikkialle leiriin. Kun oli kysymys hengestä ja kunniasta, kokoontui tämä tuomioistuin paljaan taivaan alla ympärillään piiri jalkaväkeä, — muuten teltassa.
Mitä nyt tässä tapauksessa lienee ollutkaan rikottu, niin oli kuumaverinen kapteeni kokonaan unhottanut kaikki lailliset muodot. Hänelle mahtoi nyt yhtäkkiä se selvitä, sillä hän istui aivan kuin ukkosen iskemänä. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa.
"No, kapteeni", kehotti kuningas, "haluan pian tietää, mitä teillä on sanottavaa puolustukseksenne! Varmaankin käytätte väärää sanaa merkitsemään asiaa, joka itsessään ei ole niin vaarallinen."
Kapteeni Rutger hengitti keveämmin kuninkaan ystävällisen puheen johdosta. Kenties oli kuninkaastakin kylliksi rangaistusta siinä häväistyksessä, jonka kapteeni oli kärsinyt oman komppaniansa edessä, ja syytä antaa hänen paremmin valita sanansa.
"Niin, nähkääs, teidän majesteettinne", virkkoi kapteeni, "nähkääs, oli tehty varkaus, varkaus raskauttavinta laatua, ja minä tapasin varkaan itse teosta, ja minun sisälläni aivan kiehui vihasta, hän oli muuan omasta väestäni, teidän majesteettinne… muuan omasta väestäni."