"Ei kapteeninnekaan?"
"Ei, varmaan ei… kun mies on vain terve ja ravakka, mitä tarvitseekaan tietää enempää?"
"Miksi hän sitten pestautui juuri teidän joukkoonne", kysyin hieman loukkaavasti, mutta tahdoin käyttää tilaisuutta saadakseni asiasta niin tarkat tiedot kuin mahdollista.
"Meidän joukkoomme!" huudahti harmaaparta suurin silmin, mutta tyyntyi, kun minä parhaani mukaan koetin selittää kysymystäni ja osottaa, etten suinkaan sillä tarkottanut alentaa Baudissinin ratsumiesten arvoa, sillä heidän urhoollisuudestaan ja pelottomuudestaan olin kuullut niin paljon ylistellen kerrottavan.
"Niin", tuumi ratsumies, "tuskin uskon, että hän tuli luoksemme muusta syystä kuin että me tulimme Elbingiin jokseenkin samaan aikaan kuin hänkin ja olimme menossa kuninkaan leiriin. Sillä sinne tahtoi hän ennen kaikkea tulla niin pian kuin mahdollista."
Siinä oli kaikki, mitä sain tietää kuolemaan tuomitun tovereilta. Se oli kuitenkin enemmän kuin tuomioistuin oli saanut tietoonsa, sillä minulle ilmaisivat miehet tietonsa vapaammin ja avomielisemmin kuin puhuessaan everstien ja kaikkien upseerien edessä.
Sillä välin marssitti kuningas sotajoukkojaan etelää kohden. Ensin saavuimme Marienwerderin edustalle, ja se avasi heti porttinsa, kun meidän tykkimme alkoivat paukkua yli muurin. Siellä oli brandenburgilaista väkeä, ja vaaliruhtinas tuli jälleen valituksineen ja tahtoi saada kaupungin takaisin, mutta kuningas sanoi jyrkästi ei, ja vaaliruhtinaan täytyi tälläkin kertaa nöyrtyä ja antaa asian olla kuten se oli.
Marienburgista kävi kulku edelleen etelään päin muutaman vuorenselänteen rinnettä, joka täällä Weikselin eteläpuolella ulottuu Marienburgista aina pieneen Drewenin virtaan Thornin luona. Tämän virran toisella puolen ulottuvat Puolan tasangot silmänkantamattomiin. Siellä ja täällä piirtäytyi vuoren poikki pieni joki. Muuan suuremmista oli Ossavirta, joka purkautuu Weikseliin hieman pohjoiseen päin Graudentzista.
Täällä asettui kuningas leiriin virran pohjoisrannalle, ja kohta sen jälkeen saapui Koniecpolsky leiriytyen virran eteläpuolelle. Meitä oli kaikkiaan 16,000 miestä, puolalaisia ei enempää kuin 10,000. Vihollinen pysyi hiljaa vuoren rinteellä melkein saavuttamattomassa asemassa, ja kaikki kuninkaan yritykset houkutella häntä taisteluun olivat turhat. Tavallisesti eivät he olleet hitaita rynnätessään taisteluun. He lennähtelivät sinne tänne ja parveilivat kuin kärpäset, mutta nyt he pysyivät hissukseen. Eivät edes kasakatkaan olleet niinä miehinäänkään että hyökkäisivät kimppuumme.
Kuningas alkoi silloin lähettää pienempiä osastoja tienoille ympärinsä, siten saadakseen Koniecpolskyn ainakin hajottamaan voimansa, mutta se onnistui ainoastaan puolittain. Sitten lähetti hän sotamarskin Mewaa vastaan; ei, Koniecpolsky pysyi paikoillaan ja lähetti vain muutamia komppanioja sinne lisävahvistukseksi.