Luonnollisesti se, minkä kuulin, oli vain ennen alkaneen keskustelun jatkoa.
"Mutta ruotsalaisella kuninkaalla on pitkät käsivarret", sanoi porvari. "Vaikka hän nyt onkin kaupungin ulkopuolella leirissään, niin ulottaa hän kyllä koko kaupunkiin, niin, jokaiseen pisteeseen, missä ikänä tuli syttyisikin. Hän ja hänen sotajoukkonsa on kuin yksi ruumis, ja jos kärpänen ryömii varpaan ylitse, niin saa hän heti tiedon pikku oliosta."
"Sen täytyy käydä sittenkin", puuttui ratsumestari puheeseen. "Niin, sen täytyy käydä; se voitto tuntuu laajalle, ja kaikkien meidän onnemme on varma."
"En minä ainakaan ole puuttunut leikkiin vain onnen tähden", virkkoi porvari jälleen vakavasti. "Minä tottelen vain pyhää neitsyttä, häntä enkä ketään muuta!"
"Hyvä, hyvä, ystäväni", sanoi ratsumestari. "Ken ei tottele häntä mielellään ja koko sydämestään, niin hänet jättää onnikin."
"Niin, niin… minusta ei se ainakaan tule riippumaan, jollei asia saavuta menestystä, mutta minä toistan, että täytyy toki katsoa, ettei satimeen tartu kissa hiiren sijaan, jolle se on viritetty… täytyy tarkoin harkita kaikkea, ja minä sanon mitä olen sanonut, ruotsalaisten ratsumiesten kanssa ei ole leikkimistä, ja Maximilian Teufel on soturi, jolle vain harvat vertoja vetävät. Pitäkää varanne, herra ratsumestari, etteivät he ole täällä ennenkuin aavistammekaan, ja silloin taitaa olla liian myöhäistä."
Ratsumestari nauroi epäröivälle porvarille ja taputti häntä olalle sanoen:
"Meillä on tänään heinäkuun 19:s tai oikeammin, sillä nyt on jo puoliyö ohi, meillä on heinäkuun 20:s päivä. Teufel on parhaallaan tulossa Wollinin kautta ja marssii viivyttelemättä tänne päin, ja jos tämäkin epäonnistuu, niin ainakin…"
Ratsumestari pysähtyi ja kuunteli. Minä luulin tuokion, että minut oli keksitty, mutta niin ei sentään ollut. Muurilla tapahtui vahdin muutto, ja tämä kuului hiljaisessa yössä hyvin sinne, missä olimme. Päästyään vakuutetuksi, ettei ollut ketään asiaan kuulumatonta kuuntelijaa, jatkoi ratsumestari, kuitenkin matalammalla, puoleksi kuiskaavalla äänellä, samalla kuin hän pysähtyi ja painautui kiinni porvariin:
"Niin ainakin onnistuu toinen… Stettin on tuleva meidän käsiimme, siitä voitte olla varma."