Ei ollut kysymys mistään enemmästä eikä vähemmästä kuin kuninkaan murhaamisesta. Muuan munkki Omburgista oli ostettu lähtemään ruotsalaiseen leiriin toteuttaakseen tihutyön. Hän tulisi papillisessa puvussa ja uskottelisi olevansa karkotettu maastaan uskonnollisista syistä. Hän jättäisi kuninkaalle anomuskirjeen, joka kuivikehiedan sijasta on siroteltu nopeasti vaikuttavalla myrkyllä, jonka valmistuksen ainoastaan iljettävät jesuiitat tunsivat ja olivat nyt käyttäneet taitoaan tähän tarkotukseen. Myrkky oli niin väkevää, että se surmasi, kun sitä vain hengitti. Jollei tämä kuitenkaan syystä tai toisesta onnistuisi, niin ettei kuningasta kohtaisi kuolema hänen luettuaan tämän kirjeen, niin oli mies varustettu myös tikarilla tai puukolla, joka oli kastettu yhtä väkevään myrkkyyn, ja sillä hän silloin tekisi murhan.
"Jesuiitat ovat vakuuttaneet hänelle", luki kirjeessä, "että jos hän onnistui surmaamaan kuninkaan ja saataisiin kiinni teosta, niin ei hänen pitänyt joutua toivottomuuteen, vaikka häntä kohtaisikin julmin rangaistus; sillä hän saisi sitä suuremman ilon taivaassa, hänen sieluaan ei vietäisi kiirastuleen, vaan enkelit kantaisivat sen suoraa tietä Abrahamin helmaan, koska hän oli surmannut suurimman kerettiläisen."
Sitten seurasi täydellinen kuvaus kerettiläisestä.
Lauri herra katsoi minuun ja pani kirjeen pöydälle.
"Niin on asia", sanoi hän; "on kuin paholainen kiertelisi maailmaa. Tuon nyt voi sentään varoa, mutta tässä lukee vielä jotain muutakin, joka lienee yhtä vaarallista, jollei vaarallisempaa."
Hän otti jälleen kirjeen ja jatkoi lukemista:
"Vielä on jälellä yksi salaisuus, jonka tahdon sinulle ilmottaa. Keisarillisen sotajoukon muutamat upseerit" — kirjeessä oli capitanei Ducesque — "ovat muka totuuden ja omantunnonvaivojen tähden jättäneet paikkansa ja tarjoutuneet kuninkaan palvelukseen. On välttämätöntä, ettei heihin panna luottamusta. Voit itse arvata syyn."
"Luullakseni", virkkoi Lauri herra lopetettuaan lukemisen ja uudelleen pantuaan pois kirjeen, "luullakseni on meillä tässä suurin vaara, koska siitä yleensä olemme saaneet ainoastaan viittauksen."
"Eikö kirjeessä sitten ole näistä mitään enempää?" kysyin minä; mutta
Lauri herra pudisti päätään ja jätti minulle kirjeen.[7]
Ei, siinä ei ollut mitään enempää.