"Eihän kuitenkaan käy pahemmin kuin Herra tahtoo!" sanoi hän lopulta kääntäen katseensa Lauri herraan.
Sen jälkeen vaipui hän hetkeksi ajatuksiinsa ja kääntyi sitten minuun käskien viemään määräyksen ratsumestarin vangitsemisesta, jonka jälkeen hän lisäsi, ennenkuin olin ehtinyt mennä, niin että minä kuulin sanat:
"Tiedonannot ovat toki sellaisia, että voimme niitä käyttää… lopun saamme jättää kaikkivaltiaan haltuun. Hän tietää kyllä, mitä hän tahtoo, ja siihen saamme olla tyytyväiset."
Minä lähdin, eikä kestänyt kauan, ennenkuin ratsumestari istui lukkojen ja telkien takana. Tapasin ensiksi hovimarsalkan itsensä, jolle ilmotin kuninkaan käskyn. Hän seurasi sitten minua takaisin kuninkaan luo.
Lauri herra oli vielä kuninkaan luona, ja minä sain nyt itse kertoa hovimarsalkan läsnäollessa, mitä yöllä olin saanut tietooni.
Kuningas neuvotteli sen jälkeen hovimarsalkan kanssa siitä, mitä nyt oli tehtävä. Hän oli sangen levoton ratsuväen tähden, jota hän odotti saapuvaksi.
"Luulen kyllä heidän pääsevän läpi", sanoi hän, "mutta minulla ei ole varaa mieshukkaan. Meidän täytyy pitää tarkasti silmällä teitä vihollisten taholla. Jos he tahtovat leikkiä, täytyy meidän olla valmiit heitä kohtaamaan… Sano ratsumestari Platowille, että hän saapuu luokseni!"
Viimeiset sanat suunnattiin minulle, ja minä riensin heti kutsumaan mainittua ratsumestaria. Ratsumestari tuli. Minä pysähdyin oven suuhun, koska minulla kuninkaan suopeuden tähden oli omat vapauteni ja oikeuteni. Sillä minä aloin olla vanha uskottu palvelija, joka kuuluin enemmän kuninkaalle persoonallisesti kuin mihinkään sotajoukkoon.
Ratsumestari Platow oli urhoollinen ja luotettava upseeri, ja kuningas käytti häntä sentähden paljon.
"Teidän on heti noustava ratsaille, ratsumestari von Platow ja lähdettävä neljänkymmenen ratsumiehen kera tiedustelemaan."