"Mutta", kysäisin minä, "mitä vielä?"
"Nähkääs, asianlaita on niin", sanoi harmaaparta tarttuen olkahihnaani ja vetäen minua hieman syrjään, "asianlaita on niin, että everstiluutnantin rouva on antanut minulle erään tehtävän aivan toiselle taholle ja odotin juuri, että tapaisin miehen, joka voisi suorittaa sen minun sijastani; sillä minulle kävisi huonosti, jollen hoitaisi everstiluutnantin hevosta käskyn mukaan. Nyt, nyt…"
"Nyt tahtoisit antaa minulle asian?" täydensin minä, ja soturi nyökkäsi myöntävästi.
"Tavallaan", lisäsi hän, "olet sinä paras mies antamaan ne tiedot, jotka hän haluaa; hän nimittäin tahtoo tietää, onko mahdollista päästä vankilaan sen ratsumestarin luo, joka otettiin kiinni vähän aikaa sitten."
Minun ei tarvitse sanoa, että ilomielin lupasin toimittaa tämän asian parhaimmittain. Erosimme tämän jälkeen, ja minä menin näön vuoksi vankilaan päin, mutta käännyin pian takaisin ja menin suoraa päätä taloon, jossa pyysin saada puhutella everstiluutnantin rouvaa.
Hän oli kaunis nainen, jonka kasvot kuvastivat sanomatonta lempeyttä. Hän oli nähtävästi hyvin huolissaan, ja hän saattoi tuskin pidättää kyyneliään, jotka uhkasivat joka hetki puhjeta esiin. Hänen rinnallaan seisoi toinen nainen, joka oli aivan toisennäköinen ja ryhdiltään niin majesteetillinen, niin varma ja käskevä, kuin hän olisi pidellyt maailman kohtaloita käsissään. Hänenkin kasvojensa piirteet olivat kauniit, ja hänen mustat silmänsä salamoiva minua kohden, ikäänkuin hän olisi odottanut minun tuovan jonkin voitonsanoman hänen valtaistuimensa juurelle.
"Se ei käy laatuun!" sanoin aivan lyhyeen ja selitin kuinka olin joutunut suorittamaan toisen tehtävää.
"Kaikki on hukassa, kuuletko, Rosaura!" huokasi lempeä rouva ja peitti kasvonsa hienolla valkoisella liinalla, jota hän piti kädessään.
Rosaura lehahti tuokioksi hehkuvan punaiseksi, mutta ei ainoaakaan sanaa päässyt hänen huuliltaan, eikä ainoakaan piirre hänen kasvoissaan ilmaissut muuten, mitä hänen mielessään liikkui. Hänen suuret silmänsä tähystivät niin läpitunkevina minuun, kuin olisi hän tahtonut nähdä jokaisen kätkön omassatunnossani. Hän teki minulle myös muutamia kysymyksiä, jotka todistivat sekä viisautta että terävänäköisyyttä. Hän näytti tahtovan tutkia minua. Epäilemättä tapahtui se siinä tarkotuksessa, että jos kestäisin koetuksen, hän käyttäisi minua edelleen johonkin lähettilästehtävään. Luultavasti en vastannut hänen odotuksiaan, sillä hän pysyi sitten vaiti.
Everstiluutnantin rouva, joka näytti enemmän mieleiseltäni naiselta, teki minulle muutamia kysymyksiä, ja minä en voinut olla ajattelematta itsekseni, kuinka ihmeellisesti Herra yhdistää hyvän ja pahan rinnatusten, ja surkuttelematta hyvän naisen osaa, kun hän oli sidottu petturiin.