Seuraavana vuonna, itse juhannuspäivänä, vietettiin Jaakko De la Gardien ja Ebba neidin häät. Vihkiminen toimitettiin Suurkirkossa, joka sai lahjaksi 78 naulan painoisen hopeisen kynttiläkruunun.
Mutta kuinka onnellinen heidän avioliittonsa olikin ja kuinka uskollisesti Ebba täytti velvollisuutensa puolisona ja äitinä, ei hän kuitenkaan voinut niin kokonaan vapautua menneisyydestä, ettei joskus yksinäisinä hetkinä muistot nuoruuden unelmista ja toiveista olisi heränneet hänen sielussaan. Eräänä sellaisena hetkenä kirjotti hän tunnetut säkeensä ikkunaruutuun. Ja samoin kuin ne ovat siellä muistomerkkinä hänen sävyisästä, alistuvasta mielenlaadustaan, samoin ovat myös ne, jotka leskikuningatar on piirtänyt alle, muistona hänen lujasta, järkähtämättömästä ja ankarasta luonteestaan. Oli näkevinään hänen korkean vartalonsa ja suuret ankarat silmänsä lukiessaan:
"Sä toisin tahdot, toisin täytyykin, niin moiset seikat sattuu useimmin."
Nyttemmin ei ruutu enää ole jälellä, se hävisi suuressa linnanpalossa 1697; mutta siihen asti saattoi kuka tahansa lukea molemmat värssyt, hurskaan sielun hiljaisen huokauksen ja mahtavan tahdon ankaran muistutuksen.
Näin kerran kuninkaan itsensä seisovan tämän ruudun ääressä ajatuksiinsa vaipuneena ja käsi koholla, ikäänkuin hänkin tahtoisi piirtää jonkun rivin ennestään olevien lisäksi. Mutta käsi sai sitten vitkalleen laskeutua, ja hän meni pois tyynin ja lujin askelin, vaikka surumielinen hymy leikki hänen huulillaan.
Kuukausi Ebba neidin häiden jälkeen lähti kuningas Tukholmasta, purjehti meritse Kalmariin ja sieltä Itämeren ulapoille. Hänen sanottiin koettavan muutamia vasta rakennettuja laivoja, mutta itse asiassa oli hänen matkallaan aivan toinen päämaali.
Hän purjehti Saksaan ja viipyi poissa neljätoista päivää. Mutta sitä eivät tienneet muut kuin hänen kaikkein lähimpänsä, hänen äitinsä leskikuningatar, valtiokansleri ja aniharvat muut. Mitä hän teki siellä ulkomailla, en tiedä; mutta kerran kuulin valtiokanslerin virkkavan pari sanaa, jotka saivat minut uskomaan, että hän oli ollut Berliinissä, vaikkei kukaan siellä tiennyt, kuka hän oli ja mitä hän tahtoi.
Kun hän teki toisen matkansa meren taakse ja kosi ja sai suostumuksen, silloin olin minä mukana.
3.
Kuninkaan kosintamatka.