Taistelevat eivät häntä huomanneet. Hovimarsalkka huusi karanneelle everstiluutnantilleen, että hän käyttäytyi kuten kurja raukka, kun hän tällä tavoin nousi niitä vastaan, joille hän oli vannonut uskollisuutta. He seisoivat vastatusten taistelussa.
Silloin, juuri silloin, näin Rosauran aivan kuin lentävän eteenpäin miesten välitse, ja hän oli aivan hovimarsalkan takana.
Näin tämän taivuttautuvan syrjään. Laukaistun pistoolin savu kiemurteli hevosen pään edessä.
Italialainen oli tähdännyt pistoolinsa hovimarsalkkaa kohden, mutta luoti sattui Rosauraan.
Ja hän vaipui maahan, viruen verissään, yhtenä sen taistelun uhreista, jota käytiin ihmishengen vapauden puolustajain ja sen sortajain välillä. En voi sitä auttaa, mutta tästä tapauksesta näin selvemmin kuin koskaan, kuinka nurja ja luonnoton tämä taistelu ihmisten ja ihmisten välillä oli, ja puhe rauhasta maassa kaikui niin ihmeelliseltä korvissani.
Mutta kylliksi siitä asiasta. Voitto oli meidän, ja ennen kaikkea — kuningas oli pelastettu.
Myrkytetty anomuskirje ei tullut koskaan perille, eikä valepukuinen munkki myrkytettyine tikareineen näyttäytynyt.
Kului vuosi ja tapahtui mitä kummallisimpia tapauksia, ennenkuin jälleen puhuttiin, että petos kohotti päätänsä Ruotsin kuningasta vastaan.
13.
Morsiamen sormus.