Silloin kuulin taasen jalan lipeämisen kiveltä ja kuinka joku oksa samalla katkesi. Tämä ääni kuului ylempää ja syrjään päin siitä, missä lapsi lauloi.
Katsoin sinne päin ja olin selvään näkevinäni vaalean puvun vilahduksen pensasten varjosta. Itse seisoin muutaman lehmuksen juurella niin, ettei minua voinut lainkaan nähdä alhaalta päin. Kun olin astunut puunrungon ympäri parisen askelta syrjään päin, saatoin nähdä aina alas rannalle.
Siellä istui pikku tyttönen kivellä, käsi poskella veisaten virttä.
Olin näkevinäni hänen edessään jotakin kimaltelevaa muutaman kiven vieressä aivan vesirajassa. Lapsi huiskutti jalkaansa sinne ja tänne kiven ylitse, ja sentähden luulin ensin, että kuu se loisti aaltoihin ja vuoroon tyttö sen varjosti jalallaan. Mutta nyt veti hän jalkansa tykkänään pois ja istui aivan hiljaa pannen pienet kätösensä ristiin.
"Niin, jos voisin rukoilla kuten sinä tahdot rukoiltavan", virkkoi hän katsoen taivasta kohden, jossa tähti syttyi tähden viereen, "silloin kyllä kuulisit minua… mutta on sentään parasta, kun tapahtuu sinun tahtosi!" Ja sitten painoi hän päänsä käsiinsä ja istui aivan hiljaa.
Silloin kuulin taasen valkean hahmon askeleet, mutta nyt en nähnyt häntä, sillä muuan kallionkieleke pistäytyi niin pitkälle, että se peitti kummun tämän puolen. Mutta minun silmäni olivat kiinnitetyt lapseen, jolla, hänelläkin, näytti olevan sydänsuru, minkä ainoastaan Jumala saattoi auttaa.
Nyt taivutti pienokainen päätänsä alaspäin ja katsoi vedenpintaan, hän taivutti sitä yhä enemmän ja katsoi suuria kiviä rantaäyrään vieressä, joiden ympärille kuu sirotteli loistavimpia hopeahilujaan, — ja sitten kurottautui hän tähystämään pieniä välkkyviä aaltosia, jotka aivan kilvalla kiitivät hänen jalkojensa luo.
Silloin hypähti hän pystyyn ja kurotti kätensä eteenpäin, aivan kuin olisi yhtäkkiä nähnyt aarteen jaloissaan. Hän seisoi hetken aivan hiljaa ja katse naulattuna johonkin loistavaan esineeseen, jota hän tuskin uskalsi koskettaa. Näin selvään, että se oli sama esine, joka äsken oli vetänyt minunkin katseeni puoleensa.
Vihdoin kumartui lapsi alas ja otti aalloista pienen esineen, joka kimalteli kuin tähti hänen kädessään.
"Ah!" huudahti silloin joku ja löi kätensä yhteen aivan lapsen takana.