Henrik Fleming ei kuitenkaan ollut kuninkaan saattueessa. Mutta äkkiä kuului taasen askeleita portaissa, ja nyt tuli Henrik herra. Tein kuitenkin itsekseni sen huomion, että hänen oli täytynyt juoda pikari enemmän kuin tavallisesti, sillä hän kulki hieman etukumarassa. Ainakin näytti hän lyhemmältä kuin muulloin. Sillä välin asteli hän ohitseni, ja minä katsoin käsi silmillä ja aloin luulla, että olin itse saanut liiaksi miestä väkevämpää, sillä olin tuntevinani Pertin, vaikkakin vaatteet ja kaikki pukineet olivat Henrik Flemingin. Minä paloin kärsimättömyydestä saada tavata Perttiä ja kuulla, kuinka sen laita oli, ja päätin seuraavana aamuna etsiä hänet käsiin. Nyt täytyi minun huolehtia tehtävistäni kuninkaan palveluksessa.
Hetkistä myöhemmin olin sen talon portilla, missä kuningas asui, kun muuan porvari juoksi hädissään viereisestä talosta ja huusi henki kurkussa: "Murha, murha!" Hän juoksi katua eteenpäin yhä edelleen huutaen, mutta kun hän joutui minun kohdalleni, tartuin hänen käsivarteensa ja kysyin mitä hän tarkotti, kuka oli murhattu ja kuka oli murhaaja. Mieleeni ei johtunut uskoa muuta kuin että joku sotamies oli äkkipikaisuudessa käynyt käsiksi porvariin itseensä ja hän nyt tahtoi nostaa hälytyksen. Mutta porvari huusi kohti kurkkua, että eräs kuninkaan herroista oli murhannut kaksi miestä hänen omassa talossaan.
Kuningas oli äärimäisen ankara sotakuriin nähden yleensä, ja nyt sitä enemmän, kun hänen sotasääntönsä olivat niin äskettäin määrätyt noudatettaviksi. Hänen huoneensa ikkuna oli auki, ja hän oli kuullut niin porvarin huudon kuin minun kysymykseni ja porvarin vastauksen siihen. Ja nyt tuli hän kadulle, seurassaan ainoastaan Kustaa Horn ja hänen kamaripalvelijansa Lennart Torstinpoika.
"Viekää minut paikalle!" sanoi kuningas porvarille. Näin, että hän oli vihastunut. Hän puhui lyhyeen ja kiukkuisesti. Porvari vapisi kauttaaltaan, mutta noudatti heti kuninkaan käskyä ja vei hänet taloonsa. Minä seurasin mukana noudattaen nuoren Lennart herran viittausta. Juuri kulkiessamme portista pihaan kuului laukaus, mutta pamaus tuntui hiljaiselta.
Meitä kohtasi kauhun näky, kun saavuimme huoneeseen, jossa tapaus oli sattunut, ja saatoin tuskin pidättää kyyneliäni nähdessäni Pertin tutut piirteet.
Hän makasi kalpeana ja kuolevana lattialla, mutta hänen herransa oli polvillaan hänen vieressään ja oli nostanut ylös hänen päänsä. Pertti oli pukeutunut herransa pukuun.
Minä näin kyyneleitä Henrik Flemingin poskilla, ja hän oli niin vajonnut katselemaan kuolevaa palvelijaansa, ettei huomannut kuninkaan saapumista huoneeseen. Kuningaskin tuli liikutetuksi nähdessään, kuinka herra suri murhattua palvelijaansa.
"Pertti, Pertti!" sanoi Henrik herra, ja hänen äänensä oli murtunut ja lauhkea. "Saisipa Jumala tehdyn tekemättömäksi! En voi tätä sinulle koskaan korvata!"
Pertti katsoi herraansa syvällä katseellaan, ja koko hänen kasvoillaan lepäsi sellainen surumielisyys, että niiden tuimat piirteet näyttivät ikäänkuin siliävän puhtaimpaan kauneuteen.
"Antakaa torppa heille takaisin!" kuiskasi hän.