Muuan ratsumies lasketti täyttä laukkaa minua vastaan. Ratsastin tiepuoleen, ja niin huimaa vauhtia hän meni ohitseni, etten voinut nähdä kuka ratsumies oli. Mutta hän oli tuntenut minut, ja tuskin oli hän päässyt parin hevosenpituuden päähän, kun hän pysähdytti yhtäkkiä ja huusi minulle. Äänen tunsin ja hätkähdin. Se oli herttuan ääni. Pyöräytin heti hevoseni ympäri ja menin hänen luoksensa. Hän oli tosiaankin herttua Kaarle Filip; hän hyppäsi satulasta ja heitti ohjakset minulle sanoen:
"Tiedän, että voin luottaa sinuun; ota hevoseni ja ratsasta kappaleen matkan päähän metsään ja pysy paikoillasi kunnes palaan. Mutta älä sano kenellekään, kenen hevonen on ja ketä odotat… Ymmärrätkö?"
Tietysti ymmärsin. Herttua nyökäytti päätään ja katosi puiden väliin tien toiselle puolen Sundbyholmaa kohden. Jos amiraali olisi ollut siellä kotosalla, ei tässä olisi ollut mitään ihmetyttävää, paitsi herttuan esiintymisen salaperäisyys, hän kun oli halvasti puettu, niin ettei kukaan, joka ei häntä enempää tuntenut, olisi voinut hämärässä nähdä, kuka hän oli. Mutta nyt tuli salaperäisyyden lisäksi se seikka, että amiraali oli kaukana kartanostaan laivastossa, jota varustettiin viemään sotajoukkoa Riikaan.
No, ei maksanut vaivata päätään asialla, jota ei kuitenkaan voinut saada selville, ja niin vetäysin minä herttuan hevosen kera metsään.
"Hehei!" kuului samassa huuto maantieltä.
Katsoin ympärilleni. Ilmeisesti molemmat veljekset nyt tulivat ratsastaen tietä pitkin. Metsä oli tällä puolen reunaltaan sangen harvaa, niin että he noustessaan mäkeä ylöspäin olivat ilmeisesti nähneet minun poikkeavan tieltä metsään.
Kun minä en vastannut mitään, vaan aivan tyynesti jatkoin matkaani puiden välitse, kannusti herra Knut hevostaan ja oli tuokiossa rinnallani. Hän oli sangen vihainen. Kenties oli veli häntä suututtanut.
"Kuka olet, mies, ja mitä ratsastat täällä metsässä?" kysyi hän.
Minä en vastannut mitään, katsoin vain häneen ja tahdoin jatkaa matkaani. Sitä tulisemmin kiehahti hänen verensä.
"Vastaa, mies, tai pidän sinut rosvona!" jatkoi herra Knut. "Kenen hevosta talutat ohjaksista?"