En voi kuvata vaikutusta, jonka nämä muutamat sanat tekivät veljeen ja kaikkiin niihin, jotka eivät tunteneet asiaa.
Herra Sven seisoi kauan aivan hiljaa, ikäänkuin kivettyneenä. Hänen silmänsä tuijottivat ylevän majesteetilliseen naiseen eteensä, hänen huulensa liikkuivat, mutta kukaan ei voinut sanoa, liikkuivatko ne puhuakseen vai sen liikutuksen johdosta, joka valtasi koko hänen olemuksensa ja pani jokaisen lihaksen vapisemaan.
"Herttua Kaarle Filipin leski!" änkytti hän vihdoin.
"Niin!" jatkoi loukattu. "Sisaresi oli jalon ruhtinaan laillisesti vihitty vaimo!… Voitko nyt ymmärtää, miksi minun täytyi vastustaa tahtoasi ja jalon Knut herran pyyntöä. Lapsi, jonka äiti olen, on herttuan tytär, ja aviosopimuksemme on sukulaisemme valtakunnan amiraalin huostassa. Mutta kun minä olin liian alhainen neitonen korkealle ruhtinaalle, niin täytyi meidän avioliittomme pysyä salaisuutena koko maailmalle. Hänen muistonsa ja minun oma kunniani vaatii nyt, että ilmaisen asian todellisen laidan."
Amiraali vahvisti sen, mitä herttuan leski oli sanonut, ja nyt oli Sven herran vuoro nolostua. Se kävi kuitenkin helpommin, sillä sisar oli hyvyys itse, ja pian lepäsivät he toistensa sylissä.
Illalla, saatuani kirjeen jätetyksi amiraalille, pyysin saada puhutella rouva Elisabethia, ja silloin annoin hänelle herttuan sormuksen. Hän vuodatti ilon ja surun kyyneleitä samalla kertaa, ilon, koska hän näki olleensa ruhtinaalle niin rakas, surun, koska tämä niin pian temmattiin pois, hänen saamatta olla puolisonsa rinnalla ottamassa vastaan hänen viimeisen huokauksensa.
* * * * *
Rouva Elisabeth meni sitten kuitenkin herra Knut Lilljehöökin kanssa naimisiin. Hänen ja herttuan poika kasvatettiin leskikuningattaren luona, ja tämä poika oli hänen ilonsa niin kauan kuin hän eli. Sittemmin oli hän hovimestarittarena ensin kuningatar Kirstillä ja sen jälkeen kuningatar Hedvig Eleonoralla.
6.
Voittoratsastus Preussin halki 1626.