Sellaista oli elämä siihen aikaan Upsalassa, ja joka päivä tuli yhä pahempaa eikä parempaa.
Sillävälin onnistuttiin kuitenkin löytämään uusi Habor, joka hyvissä ajoin ehti oppia mitä oli tarpeen, ja "comoedian" esitys tapahtui onnellisesti joulukuussa 1612, Juhana herttuan ja ruhtinatar Maria Elisabethin kunniaksi. Se tapahtui Tukholman linnassa; autuas kuningas ja hänen äitinsä, leskikuningatar, vastanaineet ja koko hovi katselivat historiallisia kuvia ja ilmaisivat suuren tyytyväisyytensä niihin.
Mutta vaikka kuningas olikin tyytyväinen kirjailijaan, niin ei hän ollut tyytyväinen professoriin. Häiden aikaan oli Tukholmassa useampiakin professoreja, ja kuningas puhutteli heitä ankarimmittain. Oppineiden herrojen täytyikin myöntää, että hän oli oikeassa, vaikkakin moniaat miettivät mielessään, että kuninkaan nuhteet olisivat sopineet paremmin Messeniukselle yksin.
"Jollen itse olisi kokenut ja jollen tietäisi, mitä hyötyä ja etua kirjallisista tiedoista on, niin olisi minulla varsin vähän syytä pitää huolta Upsalan akatemiasta tai olla erityisen suosiollinen niitä kohtaan, jotka olen sinne ottanut opettajiksi, mutta jotka eivät välitä virkansa ja arvokkaisuuden vaatimuksista niin paljon kuin omasta kunnianhimostaan, yksityisestä vihastaan ja synnynnäisestä kateudestaan. Mutta sanon teille, että jollei tämä teidän melunne ota loppuakseen, niin osaan minä käyttää kuninkaallista valtaani ja laittaa niin, että vastaisuudessa säästyn sellaisilta kevytmielisiltä jutuilta, ja ettei häpeä kovin pääse päällekynsin."
Oppineet vaikenivat, ja kuningas jatkoi hetken jälkeen, annettuaan heille tilaisuuden oikein miettiä hänen sanojaan:
"Luotan teihin, että kukin kohdaltanne koetatte hillitä moista vallattomuutta ylioppilaiden keskuudessa ja näyttää heille hyvää esimerkkiä, jotteivät he herjaisi eivätkä häpäisisi toisiaan, eivät juopottelisi eivätkä reuhaisi ja muuten eläisi kelvottomasti. Tahdon myös pian lähettää akatemialle avoimen kirjeeni, jossa ankarimmin ja vakavimmin olen käskevä, että nyt valitsette uuden rehtorin, niin ettei vanha, joka tätä ennen on ollut, eikä viimeksi valitsemanne tule toimimaan akatemian johdossa, kunnes saan tilaisuuden lähettää muutamia uskottuja miehiä, jotka asiaa voivat tutkia!"
Näin sanoen kuningas päästi heidät menemään, ja tällä kertaa otti hän heiltä tylysti jäähyväiset. Mutta se olikin välttämätöntä, jos mieli tehdä loppu häpeästä; ja häpeä se oli, yhtä suuri häpeä oppineille itselleen kuin vahinko heidän tieteilleen. Autuas kuningas oli syvästi huolissaan ja neuvotteli kanslerin kera siitä, mitä parhaiten voisi määrätä vamman parannukseksi.
Kuninkaan rangaistuskirje tulikin. Sain itse ratsastaa Upsalaan sitä viemään; tein sen maaliskuussa 1613. Mutta lopullista tutkimusta ei kuitenkaan pidetty siellä, vaan Tukholmassa sikäläisen tuomiokapitulin ynnä valtakunnan piispojen sekä kanslerin, valtaneuvos kreivi Abraham Brahen ja kuninkaan entisen opettajan herra Juhana Skytten edessä.
Niin valtiokansleri kuin Abraham kreivikin olivat olleet määrätyt yliopiston hallintomiehiksi tai kanslereiksi, kuten sanotaan, niin että heidän täytyi olla lähemmin selvillä sikäläisistä olosuhteista. Herra Juhana Skytte nimitettiin sitten tähän virkaan. Piispat olivat pääkaupungissa neuvottelemassa Elfsborgin lunnaista.
Tämän tuomioistuimen eteen haastettiin nyt Upsalan professorit ja ensi sijassa luonnollisesti Messenius ja Rudbeckius. He näyttivät sangen tuikeilta astuessaan sisään, kuten valtiokanslerin kuulin sittemmin useinkin kertovan, eivätkä he kenestäkään näyttäneet olevan halukkaita sovintoon. Oikeuden edessä lueteltiin kaikki ne säännöttömyydet, joita oli ilmaantunut Upsalassa ja joihin he olivat olleet syypäät, ja mainittiin herjaussana toisensa jälkeen, joita he olivat käyttäneet toisiaan vastaan. Molemmat oppineet eivät kuitenkaan näyttäneet tahtovan niitä peruuttaa millään ehdolla, vaan ulkonäöstään päättäen tehdä ne puolta pahemmiksi. Erittäinkin oli Rudbeckius kiihkeä.