"Se on kyllä hyvä, mutta jollet voi näyttää toteen mitä sanot, niin ei asiasi toimittamisesta tule mitään, siitä saat olla varma. Puhu siis ja puhukin selvään! Meidän kanssamme on täällä leikkimistä yhtä vähän kuin niiden, jotka sinut ovat lähettäneet tälle asialle."
"Se on minun surmani, se on minun surmani!" vaikeroi juutalainen itkien ja lyöden rintoihinsa.
Jaakko koetti häntä tyynnyttää, ja kun hän vihdoin alkoi tajuta puhetta, sanoi Jaakko hänelle:
"Tässä ei ole sinulla mitään valinnan varaa, sinun on puhuttava suusi puhtaaksi, sillä sen sanon sinulle, että muussa tapauksessa joudut vähemmän kuin tunnin kuluessa riippumaan lähimpään hirsipuuhun, ja koko asia riippuu siis siitä, katsotko mukavammaksi heittää henkesi nyt vai säästää sen lähimpään kertaan, jolloin joudut ahdinkoon. Jos tahdot seurata neuvoani, niin älä koskaan ota enää viestejä viedäksesi puolalaisten ja ruotsalaisten leirin välillä."
"Puolalaisen leirin?" sammalsi juutalainen. "Kuka on sanonut, että tulen puolalaisten leiristä… tulen Habersdorffin linnasta, joka sijaitsee herttuakunnassa lähellä Rosenbergiä, ja Jumala on todistajani, ettei minulla ole aavistustakaan kirjeen sisällöstä. Mutta minkä tiedän, sen tahdon sanoa sinulle, jos lupaat minulle uskosi ja kunniasi kautta, ettet tahdo minun häviötäni, vaan tahdot auttaa minut tästä kurjuudesta, mikäli se on sinun vallassasi."
Preussin herttuakunta kuului autuaan kuninkaan langon, Brandenburgin vaaliruhtinaan Yrjö Wilhelmin vallan alle.
No, sen lupasi Jaakko, ja niin kertoi juutalainen, ensin siveltyään kädellään särkevää jalkaansa, samalla vuodattaen monta kyyneltä ja päästäen monta huokausta. Minun täytyy kuitenkin mainita, että Jaakko teki parhaansa luunmurtuman hoitoon nähden ja että hän lähetti sanan lähimmälle haavurille, jota kuitenkin saatiin odottaa.
"Näetkös, siellä linnassa laitetaan häitä", sanoi juutalainen. "Mutta puuttui jotakin, josta puhutaan tässä kirjeessä ja joka minun piti tuoda mukanani palatessani."
"Anna minulle kirje", käski Jaakko, ja juutalaisen täytyi pitkien tinkimisten jälkeen antaa se hänelle.
"Tämä kirje täytyy avata ja lukea ruotsalaisin silmin!" sanoi Jaakko sitten, pistäen kirjeen taskuunsa. "Ne voivat olla vaarallisetkin häät nuo, joita laitetaan Habersdorffin linnassa. Voi tapahtua myös, että sinne tulee odottamattomia vieraita, vaikkapa häiden laittaja olisi itse ylisotapäällikkö…"