"Voi, voi, hyvä mies, uskokaa minua!… Ei häiden laittaja ole mikään ylisotapäällikkö, vaan muuan hänen rikas sukulaisensa, eräs leskikreivitär…"
"Ja kuka on morsian?" keskeytti Jaakko, jolle äkkiä juolahti mieleen, että sattuma kenties tässä antoi hänelle johtolangan sen arvotuksen ratkaisemiseen, jota hän nyt koetti selvittää yhdessä minun kanssani.
"En tiedä enempää kuin että hän on nuori, rikas ja kaunis kuin päivä."
"Hänen nimensä… mikä on hänen nimensä?" kysyi Jaakko innoissaan.
"En ole koskaan kuullut häntä nimitettävän muuksi kuin ruhtinatar Mariaksi, mutta niin paljon olen voinut nähdä, että hänen on täytynyt kärsiä paljon, ja nyt muistuttaa hän enemmän vankia kuin vapaata ihmistä, vielä vähemmän ruhtinatarta. Kuitenkin kumarretaan syvään hänen edessään joka kerta kun häntä puhutellaan… Niin, niin, hänellä on paljo valittamista, ja varmaan ei tahtoisi kukaan kaikista ruhtinattaren rikkauksista ottaa hänen osaansa kannettavakseen, siitä olen varma."
Nimi samoin kuin muukin kuvaus kävi täydellisesti yhteen sen kanssa mitä olin kertonut, ja sentähden koetti Jaakko sitä innokkaammin saada juutalaiselta ne tiedot ruhtinattaresta, jotka tämä voi antaa. Ja juutalainen tiesi aika paljon.
Hän oli itse asiassa linnan palvelija, mutta oli pukeutunut juutalaiseksi, koska siten luuli voivansa vähemmällä vaaralla suorittaa kaikkea muuta kuin helpon tehtävän, nimittäin viedä kirjeen keskelle vihollisen pääkortteeria, jossa pienimmänkin harha-askeleen johdosta saatettiin häntä pitää ja kohdella urkkijana. Tässä olikin oikeastaan Jaakon voima hänen ylitsensä, ainakin aluksi, sillä näyttäytyi pian, että Jaakko ja juutalainen yhtyivät yhdessä asiassa, nimittäin siinä, että he tunsivat sääliä ruhtinatarta kohtaan ja halusivat pelastaa hänet.
"Kenen kanssa hän menee naimisiin?" kysyi Jaakko. "Sinusta näyttävät häät olevan suurin onnettomuus?"
"Niin, niin, se onkin niin", vastasi juutalainen. "Juuri häät… Katsos, minä luulen ja monet muut minun mukanani, että ruhtinattarella on toinen rakastettu, ja nyt pakotetaan hänet morsiustuoliin… Sentähden suree hän, ja hän suree itsensä kuoliaaksi, voi, voi… sen saavat kaikki nähdä."
"Kuka on sitten sulhanen?"