"Muuan vanha herra, raihnas ja ilkeä. Jos ruhtinatar parka riutuu nyt siinä vankilailmassa, joka häntä ympäröi, niin hän varmaankin kuolee tykkänään, kun hän saa sellaisen vanginvartian kuin vanhan kreivin."
Haavuri, joka saapui, keskeytti keskustelun; mutta Jaakko oli saanut tietää siksi paljon, ettei hän katsonut voivansa päästää käsistään sitä lankaa, jonka palvelija oli hänelle antanut. Tämä oli hyvä sielu, joka oli valmis tekemään kaikkensa onnettoman ruhtinattaren puolesta, ja kun haavuri oli hoitanut hänen luumurtumansa ja jälleen poistunut, ei kestänyt kauan, ennenkuin Jaakko ja hän pääsivät yksimielisyyteen keskenään, vaikkakin palvelija epäilevästi pudisti päätänsä Jaakon rohkealle, hänen mielestään mielettömän rohkealle pelastussuunnitelmalle.
"Mutta mistä tiedät", kysyi Jaakko, kun haavuri oli poistunut huoneesta, "mistä tiedät, että ruhtinattarella on toinen rakastettu?"
"Sen toki näkee joka mies, jolla on silmät nähdäkseen ja vähän ymmärrystä ajatellakseen", vastasi palvelija. "Oli muuan nuori herra, häntä sanottiin ruhtinattaren sukulaisen veljeksi, sukulaisen, joka oli sangen vanhan herran nuori leski, ja tämä vanha herra taasen oli ruhtinattaren tulevan herran ja miehen kaukainen sukulainen… Nuori mies oli muhkea herra… hän oli muuten samasta maasta kuin kuninkaamme Sigismund ja siis sinun maanmiehesi…"
"Hänen sisarensa, rikas leski, oli siis hänkin Ruotsista kotoisin…?"
"Niin, vanha herra oli nähnyt hänet ollessaan kuningas Sigismundin mukana hänen perintömaassaan taistellakseen kuninkaan setää vastaan… silloin näki hän tytön ja ihastui niin tähän, että otti hänet vaimokseen ja kuollessaan jätti hänelle kaikki rikkautensa. Sisarkin on vielä huomattava kauneudestaan, vaikka hän on koko joukon vanhempi veljeään."
"Ja tämä hänen veljensä se on voittanut ruhtinattaren rakkauden?"
"Niin, siltä meistä kaikista näyttää linnassa… he olivat aina yksissä, ja nuori herra olisi varmaankin syöksynyt Weikseliin, jos ruhtinatar olisi sitä toivonut, kun tämä puolestaan oli epätoivoissaan joka kerta, kun nuoren herran joidenkin asiain tähden täytyi erota hänestä… Niin, he rakastivat toisiaan, siitä ei epäilystäkään!"
"Mutta mitä on sitten tullut väliin… missä on nuori herra, miksi ruhtinatarta pakotetaan?"
"Niin, näetkös, kuka voi tietää kaiken mikä elää ja liikkuu ylhäisten sydämissä? Näemme heidän liikkuvan sinne ja tänne kuten pilvien taivaalla; mutta tuulta, joka panee pilvet liikkeeseen, emme näe, ymmärrämme ainoastaan, että tuuli käy etelästä, kun pilvet menevät pohjoiseen päin, ja pohjoisesta, kun ne menevät etelään päin."