Kunnon Jaakkoni ei ollut kaikkea laskenut niin hyvin kuin hänen olisi pitänyt. Hän saattoi rehelliseen ruotsalaiseen tapaan rynnätä eteenpäin ja iskeä, mutta hän ei ollut ottanut lukuun vihollistensa paljoutta, ei ajatellut, että he mahdollisesti olivat vahvemmat kuin hän.
Pater Josef viittasi kädellään, ja surina hiljeni. Muutamia heitukoita saapui nyt kauhua kuvastavin kasvoin, mutta he pysähtyivät nähtyään rakuunan ja pater Josefin, joka aivan tyynesti kääntyi heihin.
"Heittäkää ulos tuo juopunut mies!" sanoi hän tehden välinpitämättömän viittauksen kädellään ikäänkuin tahtoen sanoa, että kaikki oli jonkinjoutavaa eikä ansainnut niin suurta hälinää.
Ja pari heitukkaa tarttui Jaakkoon, joka kuitenkin heitti heidät loitommalle kuten koiranpennut, jollaikaa joku kolmas heistä virkkoi paterille, joka oikeastaan näytti olevan linnan herra:
"Linna on vihollisten saartamana!"
Nytkös tuoksina syntyi, ja samassa astui Jaakon ratsumestari sisään. Hän oli saanut käskyn samana päivänä ratsastaa Rosenburgiin, ja kun suntio viekkaasti tuli hänen luoksensa ja syytti Jaakkoa vehkeilystä vihollisen kanssa, esittäen todistuksina siitä niin hyvin hänen tiheät käyntinsä puolalaisen palvelijan luona kuin juuri tämän ratsastusretken, jolle hän tänään lähtisi, niin oli ratsumestari päättänyt seurata hänen jälkiään. Suntio oli toivonut, että hän juuri tällä tavoin parhaiten voisi vapautua epäluulon alaiseksi saattamastaan ratsumiehestä, mutta hän ei aavistanut, että ruotsalainen ratsumestari tarvitsisi niin selviä todistuksia heittääkseen halvan ratsumiehen vankeuteen.
Ratsumestari, joka linnanvartialta oli saanut tiedon niin hyvin Jaakon saapumisesta kuin siitäkin, mitä ylhäällä linnassa parhaallaan tapahtui, kumarsi kunnioittavasti linnan omistajattarelle ja sanoi sitten: "Olen pahoillani, että häiritsen iloista juhlaa, mutta kenties saapumisestani on jollekin iloakin… Suokaa minulle anteeksi, mutta teidän on otettava minut ja väkeni yöksi vieraiksenne!"
9.
Salaliitto Braunsbergissä.
"Sinulla on rehellinen sydän, Jaakko, ja sinä olet rivakka toimimaan", sanoi ratsumestari, kun hän hieman myöhemmin kutsui Jaakon luoksensa saadakseen selon koko jutun juoksusta. "Mutta näetkös, tahdon opettaa sinulle asian, joka on kahden veroinen: ei pidä antaa sydämensä juosta matkoihinsa vieden pään mukanaan, silloin voi enemmän vahingoittaa kuin hyödyttää."