Sen aiheutti asujanten mieliala siinä kaupungissa, jonka puolustus hänelle oli uskottu.
Kohtasin pelkkiä synkkiä kasvoja, kun lähdin käskynhaltian luota ja kulin kautta katujen asuntooni erääseen taloon jokseenkin lähellä kaupungin muuria. Näin selvään, että ruotsalaista lippua, joka hulmusi tornissa kaupunginportilla, ei katsottu lempein silmin. Tämän kaupungin laita oli perin omituinen, aivan erilainen kuin muiden, joiden oli täytynyt avata porttinsa kuninkaalle. Täällä oli nimittäin väestö katolinen, jollainen ei ollut laita muissa kaupungeissa. Niissä oli meitä tervehditty vapauttajina, vieläpä Elbingissä huudettiin ihastuksella, kun kuningas saapui ratsain: "Kas, tuolla tulee kuninkaamme!" Mutta Braunsbergissä ei meitä pidetty vapauttajina, vaan päinvastoin sortajina.
Tässä kaupungissa sijaitseva jesuiittakolleegio oli täällä estänyt evankelisen opin levenemisen. Mutta nyt oli lisäksi tullut toinen seikka, joka kiihotti mieliä ja nostatti katkeruuden huippuunsa, nimittäin porvarien vähentyneet tulot.
Nämä riippuivat näet suuressa määrin mainitusta jesuiittakolleegiosta ja sen monista, usein sangen rikkaistakin oppilaista. Kolleegiolla oli itselläänkin suuret tulot, eivätkä katoliset tuomioherrat säästäneet kirkon varoja, kun oli kysymyksessä heidän hyvinvointinsa, heidän hevosensa, heidän äveriäät asuntonsa ja ennen kaikkea heidän herkullinen kitansa. Heihin voi täydelleen sovelluttaa kertomuksen, jolle sekä kuningas että hänen ystävänsä valtiokansleri monta kertaa makeasti nauroi, katolisesta piispasta, joka, kun hänen, lihavuudestaan kiiltävänä, oli hiessä otsin leikattava pala herkullisesta paistista, mutta silloin poltti sormensa, huudahti huoaten: "Quid non patimus propter regnum Christi?" (Mitä emme kärsisikään Kristuksen valtakunnan tähden?)
Kas, sitä he pitivät totisena jumalanpalveluksena ja sen puolesta he taistelivat kaikilla aseilla, rikoksellisillakin, — että he saisivat ylellisimmässä hekumallisuudessa nauttia kaikkea sitä hyvää, mitä maailma ja satumaiset rikkaudet saattoivat antaa, samalla kuin inhimillinen kurjuus päästi kuuluviin valitushuutonsa heidän ikkunainsa alla ja usein heidän jaloissaan, heidän lihavanturpeain sormiensa alla vetäisi viimeisen huokauksensa. Ja kansa, petetty kansa raukka katsoi hartaasti ylös pyhiin lippuihin ja vihittyihin kirkkoastioihin, kun niitä juhlakulkueissa kuletettiin kautta katujen; ja porvarit, käsityöläiset ja kauppiaat, jotka katolisissa herroissa näkivät parhaat liiketuttavansa, auttoivat minkä voivat lujittamaan heidän arvoaan ja levittämään uskoa heidän messujensa ja rukoustensa voimaan ja tehoon.
Nyt olivat käsityöläiset ilman tilaajia ja kauppiaat ilman ostajia. Mitä tarvitsikaan totinen ja vähiin tottunut ruotsalainen soturi! Kaikissa olosuhteissa oli tapahtunut mullistus, jonka ehdottomasti täytyi synnyttää ja pitää vireillä syvää tyytymättömyyttä. Tämä ei ollut mikään salaisuus ruotsalaiselle käskynhaltialle. Hän tunsi sen ja oli esittänyt asian kirjeellisesti kuninkaallekin. Jokainen saattoi myös nähdä, että kuinka he koettivatkin teeskennellä ja puhua kaunistelluin sanoin, kun heitä puhuteltiin, niin ei heistä kuitenkaan koskaan voinut tulla hyviä ruotsalaisia.
Erittäin pari henkilöä herätti minun tarkkaavaisuuttani kulkiessani katua eteenpäin. He olivat puetut kuten kauppamiehet ja olivat kiintyneet hiljaiseen keskusteluun, kun kulin heidän ohitsensa. Juuri silloin kohotti toinen heistä päänsä ja teristi silmänsä leveähartiaiseen mieheen, joka oli käsityöläisen puvussa ja kulki poispäin toisessa päässä katua.
"Eikö se ole hän?" lausui hän samalla naapurilleen.
"On, hän se on!" vastasi tämä ja katsoi samaan suuntaan, poistuvan käsityöläisen jälkeen.
Kuka tämä mahtoi olla, olisin mielelläni halunnut tietää, sillä päähäni pälkähti, että heillä oli tekeillä jotakin salaperäistä tähän mieheen nähden. Sillä hetkellä olisin seissut vastauksetonna, jos joku olisi kysynyt minulta miksi, mutta katse terottuu, mitä enemmän tottuu katselemaan pimeässä, ja olen usein huomannut, että tämä ensimäinen vaikutelma, jonka olen saanut henkilöstä, on johtanut arvosteluni hänestä oikeille jälille.